2 Samuel

1. Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tykö Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.

2. Ja aina ennen, kuin Saul oli meidÀn kuninkaamme, johdatit sinÀ Israelin ulos ja sisÀlle, ja Herra on sinulle sanonut: sinun pitÀÀ minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin pÀÀmiehen oleman.

3. Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki heidÀn kanssansa liiton Herran edessÀ Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.

4. Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hÀn hallitsi neljÀkymmentÀ ajastaikaa.

5. Hebronissa hÀn hallitsi Juudaa seitsemÀn vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hÀn hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmeneljÀttÀkymmentÀ vuotta.

6. Ja kuningas meni ja hÀnen miehensÀ Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidÀ tÀnne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitÀÀ sinun tÀÀltÀ pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitÀnyt sinne tuleman.

7. Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.

8. Ja sinÀ pÀivÀnÀ sanoi David: jos joku lyö Jebusilaiset, ja tarttuu heidÀn rÀstÀÀnsÀ alaisiin ja lyö sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (hÀnen pitÀÀ pÀÀn ja ylimmÀisen oleman); josta heillÀ on sananlasku: ei yhtÀÀn sokiaa ja ontuvaa pÀÀstetÀ huoneesen.

9. Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ympÀri Millosta, niin myös sisÀllisen puolen.

10. Ja David menestyi ja enentyi, ja Herra Jumala Zebaot oli hÀnen kanssansa.

11. Niin Hiram, Tyron kuningas, lÀhetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, ja puuseppiÀ, ja seinÀkivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen.

12. Ja David ymmÀrsi Herran vahvistaneeksi hÀnen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi hÀnen valtakuntansa, kansansa Israelin tÀhden.

13. Niin David otti Jerusalemista vielÀ usiampia jalkavaimoja ja emÀntiÀ, sittekuin hÀn tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi vielÀ poikia ja tyttÀriÀ.

14. Ja nÀmÀt ovat heidÀn nimensÀ, jotka hÀnelle Jerusalemissa syntyivÀt: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,

15. Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,

16. Elisama, Eliada ja Eliphalet.

17. Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsimÀÀn Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin hÀn meni linnaan.

18. Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsensÀ Rephaimin laaksoon.

19. Ja David kysyi Herralta, sanoen: menenkö minÀ Philistealaisia vastaan? ja annatkos heitÀ minun kÀteeni? Ja Herra sanoi Davidille: mene, sillÀ minÀ annan tosin Philistealaiset sinun kÀsiis.

20. Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David löi heidÀt siinÀ, ja sanoi: Herra on minun viholliseni eroittanut minun edestÀni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siitÀ kutsutaan se paikka BaalPeratsim.

21. Ja he jÀttivÀt siihen epÀjumalansa; mutta David ja hÀnen vÀkensÀ ottivat ne pois.

22. Ja Philistealaiset vielÀ nousivat ja sioittivat itsensÀ Rephaimin laaksoon.

23. Niin David kysyi Herralta, ja hÀn vastasi: ei sinun pidÀ menemÀn alas, mutta tule takaa heidÀn ympÀrinsÀ, ettÀs tulet heitÀ vastaan fikunapuiden kohdalla.

24. Ja kuin sinÀ kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sillÀ Herra on silloin lÀhtenyt ulos sinun etees, lyömÀÀn Phlistealaisten sotajoukkoa.

25. David teki niinkuin Herra oli hÀnelle kÀskenyt, ja löi Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan,

1. Ja David taas kokosi kaikki valitut miehet Israelista, kolmekymmentÀ tuhatta,

2. Ja David nousi ja meni, ja kaikki kansa kuin hÀnen tykönÀnsÀ oli Juudan asuvaisista, tuomaan sieltÀ Jumalan arkkia, joka kutsutaan Herran Zebaotin nimi, joka asuu Kerubimin pÀÀllÀ.

3. Ja he panivat Jumalan arkin uuden vaunun pÀÀlle ja toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka asui Gibeassa. Mutta Ussa ja Ahjo, AbiNadabin pojat ajoivat sitÀ uutta vaunua.

4. Niin he toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka oli Gibeassa, Jumalan arkin kanssa; ja Ahjo kÀvi arkin edellÀ.

5. Niin David ja kaikki Israelin huone soittivat Herran edessÀ kaikkinaisilla honkaisilla kanteleilla ja harpuilla, psaltareilla, trumpuilla, kulkuisilla ja simpeleillÀ.

6. Ja kuin he tulivat Nahonin riihen tykö, otti Ussa Jumalan arkin ja piteli sitÀ, sillÀ hÀrjÀt menivÀt sivuin tietÀ.

7. Niin Herran viha julmistui Ussan pÀÀlle, ja Jumala löi hÀnen siinÀ maahan hÀnen tyhmyytensÀ tÀhden, niin ettÀ hÀn kuoli siinÀ Jumalan arkin tykönÀ.

8. Silloin tuli David murheelliseksi, ettÀ Herra niin repÀisi Ussan, ja kutsui sen paikan PeretsUssa, tÀhÀn pÀivÀÀn asti.

9. Ja David pelkÀsi Herraa sinÀ pÀivÀnÀ ja sanoi: kuinka Herran arkki tulisi minun tyköni?

10. Ja ei tahtonut antaa tuoda sitÀ tykönsÀ Davidin kaupunkiin, vaan salli kannettaa ObedEdomin Gatilaisen huoneesen.

11. Ja Herran arkki viipyi kolme kuukautta ObedEdomin Gatilaisen huoneessa, ja Herra siunasi hÀnen ja kaiken hÀnen huoneensa.

12. Ja se oli sanottu kuningas Davidille, ettÀ Herra oli siunannut ObedEdomin huoneen ja kaiken mitÀ hÀnellÀ oli, Jumalan arkin tÀhden. Niin meni David ja toi Jumalan arkin ObedEdomin huoneesta Davidin kaupunkiin ilolla.

13. Ja kuin ne, jotka Herran arkkia kantoivat, olivat kÀyneet kuusi askelta, niin uhrattiin hÀrkÀ ja lihava lammas.

14. Ja David hyppÀsi kaikella voimalla Herran edessÀ ja hÀn oli vaatetettu liinaisella pÀÀllisvaatteella.

15. Ja David ja kaikki Israelin kansa toivat Herran arkin riemulla Ja basunan helinÀllÀ.

16. Ja kuin Herran arkki joutui Davidin kaupunkiin, katsoi Mikal, Saulin tytÀr akkunasta ja nÀki kuningas Davidin hyppÀÀvÀn kaikella voimallansa Herran edessÀ, ja hÀn katsoi hÀnen ylön sydÀmessÀnsÀ.

17. Ja he toivat Herran arkin sisÀlle ja panivat sen siallensa keskelle majaa, jonka David oli sille rakentanut. Ja David uhrasi polttouhria ja kiitosuhria Herran edessÀ.

18. Ja kuin David oli uhrannut polttouhria ja kiitosuhria, siunasi hÀn kansan Herran Zebaotin nimeen,

19. Ja jakoi kaikelle kansalle ja kaikelle Israelin seurakunnalle, miehille ja vaimoille, jokaiselle kyrsÀn leipÀÀ, ja kappaleen lihaa, ja mitan (viinaa); sitte meni kaikki kansa matkaansa, jokainen huoneesensa.

20. Ja kuin David palasi siunaamaan huonettansa, meni Mikal, Saulin tytÀr ulos hÀntÀ vastaan ja sanoi: kuinka jalo on ollut Israelin kuningas tÀnÀpÀnÀ, joka on itsensÀ paljastanut palveliainsa piikain edessÀ, niinkuin irstaat ihmiset paljastavat itsensÀ!

21. Mutta David sanoi Mikalille: Herran edessÀ joka minun valinnut on pikemmin kuin sinun isÀs ja kaiken hÀnen huoneensa, ja on kÀskenyt minun olla Herran kansan Israelin pÀÀmiehenÀ: ja Herran edessÀ minÀ tahdon iloita.

22. Ja minÀ tahdon vielÀ halvempi olla ja nöyrÀ minun silmÀini edessÀ: ja minÀ kunnioitetaan niiden piikain kanssa, joistas puhunut olet.

23. Ja Mikalilla, Saulin tyttÀrellÀ ei ollut yhtÀÀn lasta kuolemapÀivÀÀnsÀ asti.

1. Ja kuin kuningas istui huoneessansa, ja Herra oli hÀnelle antanut levon kaikilta hÀnen vihollisiltansa, ympÀristöllÀ,

2. Sanoi kuningas propheta Natanille: katso, minÀ asun sedripuisessa huoneessa, ja Jumalan arkki asuu vaatetten keskellÀ.

3. Natan sanoi kuninkaalle: mene ja tee kaikki mitÀ sydÀmessÀs on, sillÀ Herra on sinun kanssas.

4. Mutta tapahtui sinÀ yönÀ, ettÀ Herran sana tuli Natan prophetan tykö ja sanoi:

5. Mene ja sano palvelialleni Davidille: NÀin sanoo Herra: sinÀkö minulle huoneen rakennat asuakseni?

6. SillÀ en minÀ ole asunut yhdessÀkÀÀn huoneessa siitÀ pÀivÀstÀ, jona minÀ Israelin lapset johdatin EgyptistÀ, tÀhÀn pÀivÀÀn asti; vaan minÀ olen vaeltanut majoissa ja Tabernaklissa.

7. Kuhunka ikÀnÀ minÀ kaikkein Israelin lasten kanssa vaelsin, olenko minÀ ikÀnÀ puhunut jonkun kanssa Israelin suvusta, jolle minÀ olen kÀskenyt kaita minun kansaani Israelia ja sanonut: miksi ette ole minulle rakentaneet sedripuista huonetta?

8. Sano siis nyt palvelialleni Davidille: NÀin sanoo Herra Zebaot: minÀ olen ottanut sinun lampurista kansani Israelin pÀÀmieheksi.

9. Ja minÀ olen sinun kanssas ollut, kussa ikÀnÀ sinÀ olet kÀynyt, ja olen hÀvittÀnyt kaikki vihollises sinun edestÀs, ja olen sinulle antanut suuren nimen niiden suurten nimien jÀlkeen kuin ovat maan pÀÀllÀ.

10. Ja minÀ asetan Israelille minun kansalleni sian ja istutan hÀnen siinÀ asumaan, ettei hÀn enÀÀ kulkiana olisi; ja jumalattomat ei pidÀ hÀntÀ enÀÀ niinkuin ennen vaivaaman.

11. Ja siitÀ pÀivÀstÀ, jona minÀ asetin tuomarit Israelille minun kansalleni, annoin minÀ sinulle levon kaikilta vihamiehiltÀs; ja Herra ilmoittaa sinulle, ettÀ Herra sinulle huoneen tehdÀ tahtoo.

12. Sittekuin sinun aikas on tÀytetty ja sinÀ lepÀÀt isÀis kanssa, herÀtÀn minÀ sinun siemenes sinun jÀlkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minÀ vahvistan hÀnen valtakuntansa.

13. Ja hÀn rakentaa minun nimelleni huoneen, ja minÀ vahvistan hÀnen vaItakuntansa istuimen ijankaikkisesti.

14. MinÀ olen hÀnen isÀnsÀ, ja hÀn on minun poikani: kuin hÀn vÀÀrin tekee, rankaisen minÀ hÀntÀ ihmisen vitsalla ja ihmisten lasten haavoilla.

15. Vaan minun laupiuteni ei pidÀ hÀnestÀ eriÀmÀn, niinkuin minÀ sen Saulista eroitin, jonka minÀ otin sinun edestÀs pois.

16. Mutta sinun huonees ja valtakuntas on pysyvÀ sinun edessÀs ijankaikkisesti, ja sinun istuimes pitÀÀ vahva oleman ijankaikkisesti.

17. Kaikkein nÀiden sanain jÀlkeen ja kaiken tÀmÀn nÀyn jÀlkeen puhui Natan Davidille.

18. Niin tuli kuningas David ja pysÀhtyi Herran eteen, ja sanoi: kuka olen minÀ, Herra, Herra, ja mikÀ on minun huoneeni, ettÀs minun tÀhÀn asti saattanut olet;

19. Ja olet sen vielÀ vÀhÀksi lukenut, Herra, Herra, mutta olet myös puhunut palvelias huoneelle kaukaisista asioista: ja tÀmÀ on sen ihmisen laki, joka on Herra Jumala.

20. Ja mitÀ Davidin pitÀÀ enÀÀ sinun kanssas puhuman? sillÀ sinÀ tunnet palvelias, Herra, Herra.

21. Sinun sanas tÀhden ja sydÀmes jÀlkeen olet sinÀ nÀmÀt suuret asiat tehnyt, ilmoittaakses palvelialles.

22. SentÀhden olet sinÀ suuresti ylistetty, Herra Jumala! sillÀ ei yhtÀÀn ole sinun vertaas, ja ei ole yhtÀÀn Jumalaa paitsi sinua, kaiken sen jÀlkeen, kuin me olemme korvillamme kuulleet.

23. Ja kuka on niinkuin sinun kansas, niinkuin Israel, yksi kansa maan pÀÀllÀ, jota Jumala on mennyt vapahtamaan kansaksensa, ja toimittamaan itsellensÀ nimeÀ ja tekemÀÀn senkaltaisia suuria ja hirmuisia asioita sinun maallas, kansas edessÀ, jonka sinÀ sinulles vapahdit EgyptistÀ, pakanain ja heidÀn jumalainsa seasta.

24. Ja sinÀ olet vahvistanut sinulles Israelin sinun kansakses ijankaikkisesti, ja sinÀ Herra olet heidÀn Jumalaksensa tullut.

25. Niin vahvista siis, Herra Jumala, se sana ijankaikkisesti, jonkas palveliastas ja hÀnen huoneestansa puhunut olet, ja tee niin kuin puhunut olet.

26. Niin sinun nimes tulee suureksi iankaikkisesta, ettÀ sanotaan: Herra Zebaot on Israelin Jumala, ja sinun palvelias Davidin huone on pysyvÀinen sinun edessÀs.

27. SillÀ sinÀ Herra Zebaot Israelin Jumala olet avannut palvelias korvat, ja sanonut: minÀ rakennan sinulle huoneen; sentÀhden löysi palvelias sydÀmessÀnsÀ, ettÀ hÀn tÀmÀn rukouksen sinun tykönÀs rukoilis.

28. SentÀhden nyt Herra, Herra, sinÀ olet Jumala, ja sinun sanas ovat totuus: sinÀ olet tÀmÀn hyvÀn puhunut palvelialles.

29. Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, ettÀ se olis ijankaikkisesti sinun edessÀs; sillÀ sinÀ Herra, Herra, olet sen puhunut, niin siunattakoon sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.

1. Ja sitte tapahtui, ettÀ David löi Philistealaiset ja alensi heitÀ; ja David otti orjuuden suitset Philistealaisten kÀdestÀ

2. Ja hÀn löi Moabilaiset, pani heidÀt maahan makaamaan ja mittasi heitÀ nuoralla: ja hÀn mittasi kaksi nuoraa tapettavaksi ja yhden nuoran elÀmÀÀn jÀtettÀvÀksi, ja Moabilaiset tulivat Davidin palveliaksi, ja he kantoivat hÀnelle lahjoja.

3. David löi myös HadadEserin, Rehobin pojan Zoban kuninkaan, hÀnen mennessÀ asettamaan kÀttÀnsÀ Euphratin virran tykö.

4. Ja David otti heistÀ tuhannen ja seitsemÀnsataa hevosmiestÀ ja kaksikymmentÀ tuhatta jalkamiestÀ kiinni, ja raiskasi kaikki vaunuhevoset, ja sata vaunua jÀtti heistÀ.

5. Niin tulivat Syrialaiset Damaskusta auttamaan HadadEseriÀ, Zoban kuningasta; ja David löi Syrialaisista kaksikolmattakymmentÀ tuhatta miestÀ.

6. Ja David asetti vartiat Syrian Damaskuun. NÀin tulivat Syrialaiset Davidin palveliaksi ja kantoivat hÀnelle lahjoja; sillÀ Herra autti Davidia, kuhunka ikÀnÀ hÀn meni.

7. Ja David otti HadadEserin palveliain kultaiset kilvet ja vei ne Jerusalemiin.

8. Mutta Betasta ja Berotaista, HadadEserin kaupungeista, otti kuningas David ylen paljon vaskea.

9. Kuin Toi, Hamatin kuningas kuuli Davidin lyöneen kaikki HadadEserin sotavÀen,

10. LÀhetti hÀn poikansa Joramin kuningas Davidin tykö, tervehtimÀÀn hÀntÀ ystÀvÀllisesti ja siunaamaan hÀntÀ, ettÀ hÀn soti HadadEserin kanssa ja löi hÀnen; sillÀ Toi soti HadadEserin kanssa; ja hÀnen kÀdessÀnsÀ olivat hopiaiset, kultaiset ja vaskiset astiat.

11. Ne myös kuningas David pyhitti Herralle, sen hopian ja kullan kanssa, jonka hÀn pyhitti Herralle kaikilta pakanoilta, jotka hÀn vaatinut oli allensa:

12. Syriasta ja Moabista, Ammonin lapsilta, Philistealaisilta, Amalekilaisilta, niin myös HadadEserin, Rehobin pojan, Zoban kuninkaan saaliista.

13. Ja David teki itsensÀ kuuluisaksi, kuin hÀn palasi lyömÀstÀ Syrialaisia Suolalaaksossa, kahdeksantoistakymmentÀ tuhatta.

14. Ja hÀn asetti vartiat koko Edomiin, ja koko Edom oli Davidin alla; sillÀ Herra autti Davidia, kuhunka ikÀnÀ hÀn meni.

15. Niin oli David kaiken Israelin kuningas, ja hÀn toimitti lain ja oikeuden kaikelle kansallensa.

16. Ja Joab, ZeruJan poika oli sotajoukon pÀÀllÀ, mutta Josaphat, Ahiludin poika oli kansleri.

17. Zadok, Ahitobin poika ja Ahimelek, AbJatarin poika olivat papit; Seraja oli kirjoittaja.

18. Benaja, Jojadan poika oli Kretin ja Pletin pÀÀllÀ; ja Davidin pojat olivat papit.

1. Ja David sanoi: olleeko joku vielÀ jÀÀnyt Saulin huoneesta, tehdÀkseni laupiuden Jonatanin tÀhden hÀnelle.

2. Niin oli palvelia Saulin huoneesta Ziba nimeltÀ, sen kutsuivat Davidin tykö. Ja kuningas sanoi hÀnelle: oletkos Ziba? HÀn sanoi: olen, sinun palvelias.

3. Kuningas sanoi: onko vielÀ joku mies Saulin huoneesta, ettÀ minÀ Jumalan laupiuden tekisin hÀnelle? Ziba sanoi kuninkaalle: vielÀ on siellÀ Jonatanin poika, rampa jaloista.

4. Kuningas sanoi hÀnelle: kussa hÀn on? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, hÀn on Lodabarissa, Makirin, Ammielin pojan huoneessa.

5. Niin kuningas David lÀhetti ja antoi tuoda hÀnen Lodabarista, Makirin Ammielin pojan huoneesta.

6. Kuin MephiBoset, Saulin pojan Jonatanin poika tuli Davidin tykö, lankesi hÀn kasvoillensa ja kumarsi. Ja David sanoi: MephiBoset! HÀn vastasi: tÀssÀ olen, sinun palvelias.

7. David sanoi hÀnelle: ÀlÀ pelkÀÀ; sillÀ minÀ totisesti teen laupiuden sinun kanssas Jonatanin sinun isÀs tÀhden, ja minÀ annan sinulle kaikki sinun isÀs Saulin pellot jÀlleen, ja sinÀ syöt jokapÀivÀ leipÀÀ minun pöydÀltÀni.

8. HÀn kumarsi ja sanoi: kuka olen minÀ sinun palvelias, ettÀs kÀÀnsit sinus kuolleen koiran puoleen, niinkuin minÀ olen?

9. Niin kutsui kuningas Ziban, Saulin palvelian, ja sanoi hÀnelle: minÀ olen antanut sinun herras pojalle kaiken sen mikÀ Saulin oma on ollut ja koko hÀnen huoneensa oma.

10. Niin pitÀÀ sinun, ja sinun lapses, ja palvelias viljelemÀn hÀnen peltojansa ja korjaaman herras pojalle leivÀksi ja ravinnoksi. Mutta MephiBoset sinun herras poika syö jokapÀivÀ leipÀÀ minun pöydÀltÀni. Ja Ziballa oli viisitoistakymmentÀ poikaa ja kaksikymmentÀ palveliaa.

11. Ja Ziba sanoi kuninkaalle: kaikki mitÀ minun herrani kuningas on palveliallensa kÀskenyt, tekee palvelias; ja MephiBoset syököön minun pöydÀltÀni, niinkuin yksi kuninkaan lapsista.

12. Ja MephiBosetilla oli yksi vÀhÀ poika nimeltÀ Miika; mutta kaikki, jotka Ziban huoneesta olivat, olivat MephiBosetin palveliat.

13. Ja MephiBoset asui Jerusalemissa; sillÀ hÀn söi jokapÀivÀ kuninkaan pöydÀltÀ; ja hÀn ontui molemmista jaloistansa.

1. Sitte tapahtui, ettÀ Ammonin lasten kuningas kuoli, ja hÀnen poikansa Hanun hallitsi hÀnen siassansa.

2. Niin sanoi David: minÀ teen laupiuden Hanunin, Nahaksen pojan kanssa, niinkuin hÀnen isÀnsÀ teki laupiuden minun kanssani; ja lÀhetti palveliansa lohduttamaan hÀntÀ hÀnen isÀnsÀ tÀhden. Kuin Davidin palvelijat tulivat Ammonin lasten maahan,

3. Niin sanoivat Ammonin lasten ylimmÀiset herrallensa Hanunille: luuletkos Davidin kunnioittavan sinun isÀÀs sinun silmÀis edessÀ, ettÀ hÀn on lÀhettÀnyt lohduttajat sinun tykös? Etkös luule hÀnen lÀhettÀneen palvelioitansa kaupunkia tutkistelemaan ja vakoomaan ja hÀvittÀmÀÀn?

4. Silloin otti Hanun Davidin palveliat, ja ajeli puolen heidÀn partaansa, ja leikkasi puolen heidÀn vaatteistansa liki suolivyöhön asti, ja laski heidÀt menemÀÀn.

5. Kuin se Davidille ilmoitettiin, lÀhetti hÀn heitÀ vastaan, sillÀ miehet olivat suuresti pilkatut; ja kuningas antoi heille sanottaa: olkaat Jerihossa siihen asti, kuin teidÀn partanne kasvaa, ja sitte tulkaat jÀlleen.

6. Kuin Ammonin lapset nÀkivÀt itsensÀ haisevan Davidin edessÀ, lÀhettivÀt he ja palkkasivat Syrialaiset Rehobin huoneesta ja Zobasta, kaksikymmentÀ tuhatta jalkmiestÀ, ja kuningas Maakalta tuhannen miestÀ, ja Istobilta kaksitoista kymmentÀ tuhatta miestÀ.

7. Kuin David sen kuuli, lÀhetti hÀn Joabin koko urhoollisen sotajoukon kanssa.

8. Ja Ammonin lapset lÀksivÀt ja sÀÀsivÀt sodan kaupungin portin eteen. Mutta Syrialaiset Zobasta, Rehobista, Istobista ja Maakasta olivat erinÀnsÀ kedolla.

9. Kuin Joab nÀki sodan asetetuksi vastaansa edestÀ ja takaa, valitsi hÀn kaikista Israelin parhaista miehistÀ, ja asetti itsensÀ Syrialaisia vastaan,

10. Ja muun vÀen antoi hÀn veljensÀ Abisain kÀden alle, joka asetti itsensÀ Ammonin lapsia vastaan.

11. Ja hÀn sanoi: jos Syrialaiset tulevat minua voimallisemmaksi, niin tule minun avukseni; jos Ammonin lapset joutuvat sinua voimallisemmaksi, niin minÀ tulen sinun apuus.

12. Ole miehuullinen, ja olkaamme vahvat meidÀn kansamme edestÀ ja meidÀn Jumalamme kaupunkein edestÀ; mutta Herra tehköön niinkuin hÀnelle kelvollinen on.

13. Ja Joab lÀksi matkaan ja se vÀki joka hÀnen kanssansa oli, sotimaan Syrialaisia vastaan; ja he pakenivat hÀnen edestÀnsÀ.

14. Ja kuin Ammonin lapset nÀkivÀt Syrialaiset pakenevan, pakenivat he myös Abisain edestÀ ja menivÀt kaupunkiin. Niin palasi Joab Ammonin lasten tyköÀ ja tuli Jerusalemiin.

15. Ja kuin Syrialaiset nÀkivÀt itsensÀ Israelilta lyödyksi, kokoontuivat he yhteen.

16. Ja HadadEser lÀhetti ja tuotti Syrialaiset toiselle puolelle veden, ja he tulivat Helamiin; ja Sobak, HadadEserin sodanpÀÀmies meni heidÀn edellÀnsÀ.

17. Kuin se Davidille ilmoitettiin, kokosi hÀn kaiken Israelin, ja meni Jordanin ylitse, ja tuli Helamiin; ja Syrialaiset asettivat itsensÀ Davidia vastaan sotimaan hÀnen kanssansa.

18. Mutta Syrialaiset pakenivat Israelin edestÀ, ja David löi heistÀ seitsemÀnsataa vaunua ja neljÀkymmentÀ tuhatta ratsasmiestÀ, löi myös Sobakin sodanpÀÀmiehen, ettÀ hÀn siinÀ kuoli.

19. Kuin kaikki ne kuninkaat, jotka olivat HadadEserin alla, nÀkivÀt itsensÀ lyödyksi Israelilta, tekivÀt he Israelin kanssa rauhan, ja olivat heille alamaiset; ja Syrialaiset ei uskaltaneet Ammonin lapsia enÀÀ auttaa.

Significados: Saul, Israel, Edom.

VocĂȘ estĂĄ lendo 2 Samuel na edição FINNISH, Finnish Bible, em FinlandĂȘs.
Este lĂ­vro compĂŽe o Antigo Testamento, tem 24 capĂ­tulos, e 695 versĂ­culos.