Marcos

14. Mutta sitte kuin Johannes oli vankiuteen annettu ylön, tuli Jesus Galileaan, saarnaten Jumalan valtakunnan evankeliumia,

15. Ja sanoi: aika on tÀytetty, ja Jumalan valtakunta on lÀhestynyt: tehkÀÀt parannus ja uskokaat evankeliumi.

16. Ja kuin hÀn kÀveli Galilean meren tykönÀ, nÀki hÀn Simonin ja Andreaksen hÀnen veljensÀ laskevan verkkoa mereen: (sillÀ he olivat kalamiehet:)

17. Ja Jesus sanoi heille: seuratkaat minua, ja minÀ teen teidÀt, ettÀ te tulette ihmisten kalamiehiksi.

18. Ja he jÀttivÀt kohta verkkonsa ja seurasivat hÀntÀ.

19. Ja kuin hÀn sieltÀ vÀhÀÀ edemmÀ kÀvi, nÀki hÀn Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen, hÀnen veljensÀ, parantavan venheessÀ verkkojansa.

20. Ja hÀn kutsui kohta heitÀ. Ja he jÀttivÀt isÀnsÀ Zebedeuksen venheeseen palkollisten kanssa, ja seurasivat hÀntÀ.

21. Ja he menivÀt sisÀlle Kapernaumiin; ja hÀn meni kohta lepopÀivinÀ synagogaan, ja opetti.

22. Ja he hÀmmÀstyivÀt hÀnen opetustansa; sillÀ hÀn opetti heitÀ voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.

23. Ja heidÀn synagogassansa oli ihminen riivattu saastaiselta hengeltÀ, ja hÀn huusi,

24. Sanoen: voi, mitÀ meidÀn on sinun kanssas, Jesus Natsarealainen! tulitkos meitÀ hukuttamaan? MinÀ tunnen sinun, kukas olet, Jumalan pyhÀ.

25. Ja Jesus nuhteli hÀntÀ, sanoen: vaikene ja mene ulos hÀnestÀ.

26. Ja kuin se saastainen henki repÀisi hÀntÀ ja huusi suurella ÀÀnellÀ, niin hÀn lÀksi ulos hÀnestÀ.

27. Ja he hÀmmÀstyivÀt kaikki, niin ettÀ he kyselivÀt keskenÀnsÀ, sanoen: mitÀ tÀmÀ on? mikÀ uusi oppi tÀmÀ on? SillÀ hÀn kÀskee myös voimalla saastaisia henkiÀ, ja he kuulevat hÀntÀ.

28. Ja hÀnen sanomansa kuului kohta ympÀri kaiken Galilean lÀhimaakunnan.

29. Ja he menivÀt kohta ulos synagogasta ja tulivat Simonin ja Andreaksen huoneeseen, Jakobin ja Johanneksen kanssa.

30. Mutta Simonin anoppi makasi vilutaudissa, ja he sanoivat hÀnestÀ kohta hÀnelle.

31. Ja hÀn meni ja nosti hÀntÀ, ja rupesi hÀnen kÀteensÀ, ja vilutauti jÀtti hÀnen kohta; ja hÀn palveli heitÀ.

32. Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat he hÀnen tykönsÀ kaikkinaisia sairaita ja perkeleiltÀ riivatuita,

33. Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.

34. Ja hÀn paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja hÀn ajoi ulos paljon perkeleitÀ, eikÀ sallinut perkeleiden puhua; sillÀ he tunsivat hÀnen.

35. Ja huomeneltain sangen varhain ennen pÀivÀÀ, kuin hÀn nousi, meni hÀn ulos. Ja Jesus meni erinÀiseen asiaan ja rukoili siellÀ.

36. Ja Simon riensi hÀnen perÀssÀnsÀ ja ne jotka hÀnen kanssansa olivat.

37. Ja kuin he löysivÀt hÀnen, sanoivat he hÀnelle: jokainen etsii sinua.

38. Ja hÀn sanoi heille: menkÀÀmme lÀhimmÀisiin kyliin, ettÀ minÀ siellÀkin saarnaisin; sillÀ sitÀ varten olen minÀ tullut.

39. Ja hÀn saarnasi heidÀn synagogissansa, koko Galileassa, ja ajoi ulos perkeleitÀ.

40. Ja hÀnen tykönsÀ tuli spitalinen, rukoili hÀntÀ, lankesi polvillensa hÀnen eteensÀ ja sanoi hÀnelle: jos sinÀ tahdot, niin sinÀ voit minun puhdistaa.

41. Ja Jesus armahti hÀntÀ ja ojensi kÀtensÀ, rupesi hÀneen ja sanoi hÀnelle: minÀ tahdon, ole puhdas.

42. Ja kuin hÀn sen oli sanonut, niin spitali lÀksi hÀnestÀ kohta pois, ja hÀn tuli puhtaaksi.

43. Ja Jesus haasti hÀntÀ, ja lÀhetti hÀnen kohta pois tyköÀnsÀ,

44. Ja sanoi hÀnelle: katso, ettes kellenkÀÀn mitÀÀn sano, mutta mene, osoita itses papille ja uhraa puhdistukses edestÀ ne, mitkÀ Moses kÀski, heille todistukseksi.

45. Mutta kuin hÀn meni ulos, rupesi hÀn paljon saarnaamaan ja ilmoittamaan sitÀ asiaa, niin ettei hÀn sitte taitanut julkisesti kaupunkiin mennÀ; mutta oli ulkona erinÀisissÀ paikoissa, ja joka taholta tultiin hÀnen tykönsÀ.

1. Ja taas muutamain pÀivÀin jÀlkeen meni hÀn Kapernaumiin, ja se kuultiin, ettÀ hÀn huoneessa oli,

2. Ja kohta kokoontuivat monta, niin ettei enÀÀ siaa ollut, ei ovenkaan tykönÀ; ja hÀn puhui heille sanan.

3. Ja hÀnen tykönsÀ tulivat, jotka toivat yhtÀ halvattua, joka neljÀltÀ kannettiin.

4. Ja kuin ei he saaneet hÀntÀ lÀhestyÀ kansan tÀhden, niin he kiskoivat huoneen katon, jossa hÀn oli, ja kaivoivat lÀvitse, ja laskivat vuoteen alas, jossa halvattu makasi.

5. Mutta kuin Jesus nÀki heidÀn uskonsa, sanoi hÀn halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.

6. Niin siellÀ olivat muutamat kirjanoppineista, jotka istuivat ja ajattelivat sydÀmessÀnsÀ:

7. MitÀ tÀmÀ niin pilkkaa puhuu? Kuka voi synnit antaa anteeksi paitsi ainoaa Jumalaa?

8. Ja kohta kuin Jesus tunsi hengessÀnsÀ, ettÀ he niin itsellÀnsÀ ajattelivat, sanoi hÀn heille: mitÀ te nÀitÀ ajattelette teidÀn sydÀmessÀnne?

9. Kumpi on keviÀmpi, sanoa halvatulle: synnit annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: nouse, ja ota sinun vuotees ja kÀy?

10. Mutta ettÀ teidÀn pitÀÀ tietÀmÀn Ihmisen Pojalla olevan vallan maan pÀÀllÀ synnit anteeksi antaa, (sanoi hÀn halvatulle:)

11. MinÀ sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.

12. Ja hÀn nousi kohta ja otti vuoteen ja meni ulos kaikkein nÀhden, ettÀ he kaikki hÀmmÀstyivÀt ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: emme ole ikÀnÀ sen muotoista nÀhneet.

13. Ja hÀn lÀksi taas ulos meren puoleen, ja kaikki kansa tuli hÀnen tykönsÀ, ja hÀn opetti heitÀ.

14. Ja kuin hÀn meni ohitse, nÀki hÀn Levin Alphein pojan istuvan tullihuoneessa, ja sanoi hÀnelle: seuraa minua. Ja hÀn nousi ja seurasi hÀntÀ.

15. Ja tapahtui, kuin hÀn atrioitsi hÀnen huoneessansa, atrioitsi myös monta Publikania ja syntistÀ Jesuksen ja hÀnen opetuslastensa kanssa; sillÀ niitÀ oli paljo, jotka hÀntÀ olivat seuranneet.

16. Ja kuin kirjanoppineet ja Pharisealaiset nÀkivÀt hÀnen syövÀn Publikanien ja syntisten kanssa, sanoivat he hÀnen opetuslapsillensa: miksi hÀn syö ja juo Publikanien ja syntisten kanssa?

17. Ja kuin Jesus sen kuuli, sanoi hÀn heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat: en minÀ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiÀ parannukseen.

18. Ja Johanneksen ja Pharisealaisten opetuslapset paastosivat; niin he tulivat ja sanoivat hÀnelle: miksi Johanneksen ja Pharisealaisten opetuslapset paastoovat, mutta ei sinun opetuslapses paastoo?

19. Ja Jesus sanoi heille: kuinka hÀÀjoukko taitaa paastota, niinkauvan kuin ylkÀ on heidÀn kanssansa? Niinkauvan kuin ylkÀ on heidÀn kanssansa, ei he voi paastota.

20. Mutta ne pÀivÀt tulevat, ettÀ ylkÀ heiltÀ otetaan pois, ja niinÀ pÀivinÀ pitÀÀ heidÀn paastooman.

21. Ja ei ompele kenkÀÀn uutta paikkaa vanhaan vaatteeseen; sillÀ uusi paikka repÀisee itsensÀ kuitenkin vanhasta, ja lÀpi tulee pahemmaksi.

22. Ja ei pane kenkÀÀn nuorta viinaa vanhoihin leileihin; muutoin nuori viina sÀrkee leilit, ja niin viina vuotaa pois, ja leilit turmellaan; mutta nuori viina pitÀÀ uusiin leileihin pantaman.

23. Ja tapahtui, ettÀ hÀn kÀvi sabbatina laihoin lÀvitse, niin hÀnen opetuslapsensa rupesivat kÀydessÀnsÀ tÀhkÀpÀitÀ katkomaan.

24. Ja Pharisealaiset sanoivat hÀnelle: katso miksi he tekevÀt sabbatina, jota ei sovi?

25. Ja hÀn sanoi heille: ettekö te ole ikÀnÀ lukeneet, mitÀ David teki hÀdillÀnsÀ, kuin hÀn isosi ja ne, jotka hÀnen kanssansa olivat?

26. Kuinka hÀn meni Jumalan huoneeseen, ylimmÀisen papin Abjatarin aikana, ja söi nÀkyleivÀt, joita ei sopinut syödÀ, vaan ainoasti pappein, ja hÀn antoi myös niille, jotka hÀnen kanssansa olivat.

27. Ja hÀn sanoi heille: sabbati on ihmistÀ varten tehty ja ei ihminen sabbatia varten.

28. Niin on myös Ihmisen poika sabbatin Herra.

1. Ja hÀn meni sisÀlle jÀlleen synagogaan, ja siellÀ oli ihminen, jolla oli kuivettunut kÀsi.

2. Ja he ottivat hÀnestÀ vaarin, jos hÀn hÀnen sabbatina parantais, kantaaksensa hÀnen pÀÀllensÀ.

3. Ja hÀn sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut kÀsi oli: astu edes!

4. Ja hÀn sanoi heille: sopiiko sabbatina hyvÀÀ tehdÀ eli pahaa tehdÀ? henkeÀ vapahtaa taikka tappaa? Mutta he vaikenivat.

5. Niin hÀn katsoi heidÀn pÀÀllensÀ vihaisesti ja oli murheissansa heidÀn sydÀmensÀ kovuuden tÀhden, ja sanoi ihmiselle: ojenna kÀtes! ja hÀn ojensi, ja kÀsi tuli terveeksi niinkuin toinenkin.

6. Ja Pharisealaiset menivÀt ulos ja pitivÀt kohta Herodilaisten kanssa neuvoa hÀntÀ vastaan, kuinka he hÀnen hukuttaisivat.

7. Mutta Jesus poikkesi opetuslastensa kanssa meren tykö, ja paljo kansaa seurasi hÀntÀ Galileasta ja Juudeasta,

8. Ja Jerusalemista, ja Idumeasta, ja tuolta puolen Jordania, ja jotka Tyron ja Sidonin ympÀrillÀ asuivat, suuri joukko: jotka hÀnen tekonsa kuulivat, ne tulivat hÀnen tykönsÀ.

9. Ja hÀn sanoi opetuslapsillensa, ettÀ venhe olis aina hÀntÀ lÀsnÀ kansan tÀhden, ettei he hÀntÀ ahdistaisi.

10. SillÀ hÀn oli monta parantanut, niin ettÀ kaikki, joita vaivattiin, tunkivan hÀnen pÀÀllensÀ rupeemaan hÀneen.

11. Ja kuin saastaiset henget nÀkivÀt hÀnen, lankesivat he hÀnen eteensÀ maahan, huusivat, sanoen: sinÀ olet Jumalan Poika.

12. Ja hÀn haasti heitÀ kovin hÀntÀ ilmoittamasta.

13. Ja hÀn astui ylös vuorelle ja kutsui tykönsÀ, jotka hÀn itse tahtoi, ja he tulivat hÀnen tykönsÀ.

14. Ja hÀn sÀÀsi ne kaksitoistakymmentÀ olemaan tykönÀnsÀ, ettÀ hÀn heitÀ lÀhettÀis saarnaamaan;

15. Ja ettÀ heillÀ piti voima oleman taudit parantaa ja perkeleitÀ ajaa ulos.

16. Ja pani Simonille nimen Pietari,

17. Ja Jakobille Zebedeuksen pojalle ja Johannekselle Jakobin veljelle: (ja antoi heille nimet Boanerges, se on, pitkÀisen pojat),

18. Ja Andreaksen, ja Philippuksen, ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen, ja Toomaan, ja Jakobin Alphein pojan, ja Taddeuksen, ja Simonin Kananealaisen,

19. Ja Juudaan Iskariotilaisen, joka myös hÀnen petti.

20. Ja he tulivat huoneeseen; ja kansa taas kokoontui, niin ettei heillÀ ollut tilaa syödÀkÀÀn.

21. Ja kuin hÀnen omaisensa sen kuulivat, menivÀt he ulos ottamaan hÀntÀ kiinni; sillÀ he sanoivat: hÀn on mielettömÀksi tullut.

22. Mutta kirjanoppineet, jotka Jerusalemista olivat tulleet alas, sanoivat: hÀnellÀ on beelsebub, ja perkeleiden pÀÀruhtinaan kautta hÀn ajaa ulos perkeleitÀ.

23. Ja hÀn kutsui heidÀt tykönsÀ, ja sanoi heille vertauksilla: kuinka taitaa saatana saatanan ajaa ulos?

24. Ja jos valtakunta erkanee itsiÀnsÀ vastaan, niin ei se valtakunta taida seisoa.

25. Ja jos huone erkanee itsiÀnsÀ vastaan, niin ei se huone taida seisoa.

26. Ja jos saatana karkaa ja eroittaa itsensÀ itsiÀnsÀ vastaan, niin ei hÀn taida seisoa, mutta saa lopun.

27. Ei taida kenkÀÀn vÀkevÀn huoneeseen mennÀ ja hÀnen kaluansa ryöstÀÀ, ellei hÀn ensin sido vÀkevÀÀ kiinni, ja sitte ryöstÀ hÀnen huonettansa.

28. Totisesti sanon minÀ teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,

29. Mutta joka puhuu pilkkaa PyhÀÀ HenkeÀ vastaan, ei hÀn saa ijankaikkisesti anteeksi, vaan hÀn on vikapÀÀ ijankaikkiseen tuomioon.

30. SillÀ he sanoivat: hÀnellÀ on saastainen henki.

31. Niin tuli hÀnen veljensÀ ja ÀitinsÀ ja seisoivat ulkona, ja lÀhettivÀt hÀnen tykönsÀ kutsumaan hÀntÀ.

32. Ja kansa istui hÀnen ympÀrillÀnsÀ ja sanoivat hÀnelle: katso, Àitis ja veljes kysyvÀt sinua ulkona.

33. Ja hÀn vastasi heitÀ, sanoen: kuka on minun Àitini taikka minun veljeni?

34. Ja kuin hÀn oli ympÀri katsonut niiden pÀÀlle, jotka hÀnen ympÀrillÀnsÀ istuivat, sanoi hÀn: katso, minun Àitini ja minun veljeni.

35. SillÀ joka tekee Jumalan tahdon, hÀn on veljeni sisareni ja Àitini.

1. Ja hÀn rupesi taas opettamaan meren tykönÀ, ja paljo kansaa kokoontui hÀnen tykönsÀ, niin ettÀ hÀnen piti astuman haahteen ja istuman merellÀ, ja kaikki kansa oli maalla meren tykönÀ.

2. Ja hÀn opetti heitÀ paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:

3. Kuulkaat: katso, kylvÀjÀ meni ulos kylvÀmÀÀn.

4. Ja kylvÀissÀ tapahtui, ettÀ muutama lankesi tien oheen, niin tulivat taivaan linnut ja söivÀt sen.

5. Muutama lankesi kivistöön, jossa ei paljo maata ollut; joka kohta nousi pÀÀlle, ettei sillÀ ollut syvÀÀ maata.

6. Kuin aurinko nousi, niin se poudittiin; ja ettei sillÀ ollut juurta, niin se kuivettui.

7. Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat kÀvivÀt ylös ja tukahuttivat sen, eikÀ kantanut hedelmÀÀ.

8. Ja muutama lankesi hyvÀÀn maahan, ja kantoi hedelmÀn, joka kÀvi ylös ja kasvoi. Ja muutama kantoi kolmenkymmenen kertaiset, ja muutama kuudenkymmenen kertaiset, ja muutama sadan kertaiset.

9. Ja hÀn sanoi heille: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.

10. Mutta kuin hÀn yksinÀnsÀ oli, kysyivÀt ne, jotka hÀnen ympÀrillÀnsÀ kahdentoistakymmenen kanssa olivat, hÀneltÀ sitÀ vertausta.

11. Ja hÀn sanoi heille: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus; mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta:

12. EttÀ he nÀhden nÀkisivÀt ja ei huomaitsisi, ja kuullen kuulisivat ja ei ymmÀrtÀisi: ettei he joskus palajaisi, ja heille annettaisiin synnit anteeksi.

13. Ja sanoi heille: ettekö te tiedÀ tÀtÀ vertausta? ja kuinka te kaikki vertaukset ymmÀrtÀisitte?

14. KylvÀjÀ kylvÀÀ sanan.

15. Mutta nÀmÀ ovat, ne jotka tien vieressÀ ovat: kussa sana kylvetÀÀn, ja kuin he sen ovat kuulleet, tulee kohta saatana ja ottaa pois sanan, joka heidÀn sydÀmiinsÀ kylvetty oli.

16. Ja ne ovat senkaltaiset, jotka kivistöön kylvetyt ovat: kuin he sanan kuulleet ovat, ottavat he sen kohta ilolla vastaan:

17. Ja ei ole heissÀ juurta, mutta ovat ajalliset; sitte kuin murhe taikka vaino tulee sanan tÀhden, niin he kohta pahenevat.

18. Ja muutamat ovat, jotka orjantappuroihin kylvetyt ovat: ne kuulevat sanan,

19. Ja tÀmÀn maailman suru, ja rikkauden viettelys ja muut himot tulevat ja tukahuttavat sanan, ja saatetaan hedelmÀttömÀksi.

20. Ja ne ovat, jotka hyvÀÀn maahan kylvetyt ovat: jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan, ja hedelmÀn kantavat, muutama kolminkymmenin, ja muutama kuusinkymmenin, ja muutama sadoin kerroin.

21. Ja hÀn sanoi heille: sytytetÀÀnkö kynttilÀ pantaa vakan alle eli pöydÀn alle? eikö, ettÀ se pantaisiin kynttilÀnjalkaan.

22. SillÀ ei ole mitÀÀn peitetty, jota ei ilmoiteta, eikÀ ole salaista, vaan ettÀ se julki tulis.

23. Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.

24. Ja hÀn sanoi heille: katsokaat, mitÀ te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte, pitÀÀ teille mitattaman, ja vielÀ lisÀtÀÀn teille, jotka kuulette.

25. SillÀ jolla on, hÀnelle annetaan; ja jolla ei ole, sekin, mitÀ hÀnellÀ on, otetaan hÀneltÀ pois.

26. Ja hÀn sanoi: niin on Jumalan valtakunta kuin jos ihminen heittÀis siemenen maahan,

27. Ja makais, ja nousis yöllÀ ja pÀivÀllÀ: ja siemen puhkeais ulos ja kasvais ylös, koska ei hÀn tiedÀkÀÀn.

28. SillÀ maa kantaa hedelmÀn itsestÀnsÀ, ensin oraan, sitte tÀhkÀpÀÀn, ja niin tÀyden jyvÀn tÀhkÀpÀÀssÀ.

29. Mutta kuin hedelmÀ tulee edes, lÀhettÀÀ hÀn kohta sinne sirpin; sillÀ elonaika on lÀsnÀ.

30. Ja hÀn sanoi: mihinkÀ me Jumalan valtakunnan vertaamme? eli millÀ vertauksella me sen vertaamme?

31. Niinkuin sinapin siemeneen: kuin se maahan kylvetÀÀn, on se vÀhin kaikkia siemeniÀ, mitÀ maassa on;

32. Ja kuin hÀn kylvetty on, niin hÀn nousee, ja tulee suuremmaksi kaikkia kaaleja, ja tekee suuret oksat, niin ettÀ taivaan linnut hÀnen varjonsa alle taitavat pesÀt tehdÀ.

33. Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui hÀn heille sanan, sen perÀstÀ kuin he voivat kuulla.

34. Mutta ei hÀn ilman vertausta mitÀÀn heille puhunut, vaan selitti kaikki opetuslapsillensa erinÀnsÀ.

35. Ja hÀn sanoi heille sinÀ pÀivÀnÀ, kuin ehtoo tuli: menkÀÀmme ylitse.

36. Ja he laskivat kansan, ja ottivat hÀnen, kuin hÀn oli haahdessa; oli myös muita venheitÀ hÀnen kanssansa.

37. Ja suuri tuulispÀÀ nousi ja aallot löivÀt sisÀlle haahteen, niin ettÀ se jo tÀytettiin.

38. Ja hÀn oli perÀllÀ ja makasi pÀÀnalaisen pÀÀllÀ. Ja he herÀttivÀt hÀnen ja sanoivat hÀnelle: Mestari, etkös sitÀ tottele, ettÀ me hukumme?

39. Ja kuin hÀn herÀtettiin, nuhteli hÀn tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ÀÀneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.

40. Ja hÀn sanoi heille: mitÀ te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillÀ ole uskoa?

41. Ja he peljÀstyivÀt sangen suuresti ja sanoivat keskenÀnsÀ: kuka tÀmÀ on? sillÀ tuuli ja meri ovat hÀnelle kuuliaiset.

1. Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.

2. Ja kuin hÀn lÀksi haahdesta, kohtasi hÀntÀ kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.

3. Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkÀÀn hÀntÀ kahleilla sitoa;

4. SillÀ hÀn oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hÀn oli sÀrkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkÀÀn voinut hÀntÀ asettaa.

5. Ja hÀn oli aina yötÀ ja pÀivÀÀ vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiÀnsÀ kivillÀ.

6. Mutta kuin hÀn nÀki taampana Jesuksen, juoksi hÀn ja lankesi maahan hÀnen eteensÀ,

7. Ja huutain suurella ÀÀnellÀ sanoi: mitÀ minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? MinÀ vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.

8. (SillÀ hÀn sanoi hÀnelle: lÀhde ulos saastainen henki ihmisestÀ.)

9. Ja hÀn kysyi hÀneltÀ: mikÀ nimes on? Ja hÀn vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillÀ meitÀ on monta.

10. Ja hÀn rukoili hÀntÀ suuresti, ettei hÀn lÀhettÀisi heitÀ ulos siitÀ maakunnasta.

11. Niin oli siinÀ vuorten tykönÀ suuri sikalauma laitumella.

12. Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat hÀntÀ, sanoen: laske meitÀ sikoihin, ettÀ me heihin menisimme sisÀlle.

13. Ja Jesus salli kohta heidÀn. Ja saastaiset henget lÀksivÀt ulos ja menivÀt sikain sisÀlle. Ja lauma syöksi itsensÀ kohdastansa mereen (mutta heitÀ oli lÀhes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.

14. Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivÀt ulos katsomaan, mikÀ se oli joka tapahtui,

15. Ja tulivat Jesuksen tykö ja nÀkivÀt sen, joka perkeleeltÀ riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkÀsivÀt,

16. Ja ne, jotka sen nÀhneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltÀ riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.

17. Ja he rupesivat hÀntÀ rukoilemaan menemÀÀn pois heidÀn maaltansa.

18. Ja kuin hÀn astui haahteen, niin se, joka perkeleeltÀ riivattu oli, rukoili, ettÀ hÀn sais hÀnen kanssansa olla.

19. Mutta ei Jesus hÀntÀ sallinut, vaan sanoi hÀnelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.

20. Ja hÀn meni ja rupesi saarnaamaan niissÀ kymmenessÀ kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hÀnelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivÀt.

21. Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hÀnen tykönsÀ, ja hÀn oli lÀsnÀ merta.

22. Ja katso, synagogan pÀÀmies , Jairus nimeltÀ, tuli, ja kuin hÀn nÀki hÀnen, lankesi hÀn hÀnen jalkainsa tykö,

23. Ja rukoili hÀntÀ suuresti, sanoen: minun vÀhÀ tyttÀreni on viimeisillÀnsÀ; tule ja pane kÀtes hÀnen pÀÀllensÀ, ettÀ hÀn paranis ja elÀis.

24. Niin hÀn meni hÀnen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi hÀntÀ, ja ahdistivat hÀntÀ.

25. Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentÀ ajastaikaa,

26. Ja oli paljon kÀrsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensÀ, eikÀ mitÀÀn apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;

27. Kuin hÀn kuuli Jesuksesta, tuli hÀn kansan seassa takaa ja rupesi hÀnen vaatteisiinsa;

28. SillÀ hÀn sanoi: jos minÀ ainoasti saan ruveta hÀnen vaatteisiinsa, niin minÀ paranen.

29. Ja hÀnen verilÀhteensÀ kohta kuivettui, ja hÀn tunsi ruumiissansa, ettÀ hÀn oli vitsauksestansa parantunut.

30. Ja Jesus tunsi kohta itsessÀnsÀ voiman, joka hÀnestÀ lÀhtenyt oli, ja kÀÀnsi itsensÀ kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?

31. Ja hÀnen opetuslapsensa sanoivat hÀnelle: sinÀ nÀet, ettÀ kansa sinua ahdistaa ympÀri, ja sinÀ sanoit: kuka minuun rupesi?

32. Ja hÀn katsoi ympÀrinsÀ, ettÀ hÀn sen nÀkis, joka sen teki.

33. Mutta vaimo pelkÀsi ja vapisi, ettÀ hÀn tiesi, mitÀ hÀnen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hÀnen eteensÀ, ja sanoi hÀnelle kaiken totuuden.

34. Mutta hÀn sanoi hÀnelle: tyttÀreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.

35. Kuin hÀn vielÀ puhui, tulivat muutamat synagogan pÀÀmieheltÀ, jotka sanoivat: sinun tyttÀres on kuollut: mitÀs silleen Mestaria vaivaat?

36. Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan pÀÀmiehelle: ÀlÀ pelkÀÀ, ainoastaan usko.

37. Ja ei hÀn sallinut kenenkÀÀn itsiÀnsÀ seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.

38. Ja hÀn tuli synagogan pÀÀmiehen huoneeseen, ja nÀki pauhinan ja ne, jotka itkivÀt ja porasivat paljon.

39. Ja hÀn meni sisÀlle, ja sanoi heille: mitÀ te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.

40. Ja he nauroivat hÀntÀ. Mutta kuin hÀn oli kaikki ajanut ulos, otti hÀn lapsen isÀn ja Àidin kanssansa ja ne, jotka hÀnen kanssansa olivat, ja meni sisÀlle, kussa lapsi makasi,

41. Ja tarttui lapsen kÀteen ja sanoi hÀnelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minÀ sanon), nouse ylös.

42. Ja kohta piika nousi ja kÀvi; sillÀ hÀn oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hÀmmÀstyivÀt suurella hÀmmÀstyksellÀ.

43. Ja hÀn haasti heitÀ kovin, ettei kenkÀÀn sitÀ saisi tietÀÀ, ja hÀn kÀski antaa hÀnelle syötÀvÀÀ.

1. Ja hÀn lÀksi sieltÀ ja meni isÀnsÀ maalle, ja hÀnen opetuslapsensa seurasivat hÀntÀ.

2. Ja kuin sabbati tuli, rupesi hÀn synagogassa opettamaan; ja monta, jotka kuulivat, hÀmmÀstyivÀt, sanoen: kusta tÀllÀ nÀmÀt ovat? ja mikÀ viisaus hÀnelle annettu on, ettÀ myös senkaltaiset vÀkevÀt työt hÀnen kÀttensÀ kautta tapahtuvat?

3. Eikö tÀmÀ ole se seppÀ, Marian poika, Jakobin ja Joseen ja Juudaan ja Simonin veli? eikö myös hÀnen sisarensa ole tÀssÀ meidÀn kanssamme? ja he pahenivat hÀnessÀ.

4. Mutta Jesus sanoi heille: ei propheta muualla ole katsottu ylön kuin isÀnsÀ maalla ja lankoinsa seassa ja kotonansa.

5. Ja ei hÀn voinut siellÀ yhtÀÀn vÀkevÀÀ työtÀ tehdÀ, vaan ainoastaan pani kÀtensÀ harvain sairasten pÀÀlle ja paransi heitÀ;

6. Ja ihmetteli heidÀn epÀuskoansa. Ja hÀn vaelsi ympÀri kyliÀ, opettain ympÀristöllÀ,

7. Ja kutsui ne kaksitoistakymmentÀ, ja rupesi niitÀ kaksin ja kaksin lÀhettÀmÀÀn, ja antoi heille voiman saastaisia henkiÀ vastaan.

8. Ja kielsi heitÀ mitÀÀn ottamasta tielle, mutta ainoasti sauvan, ei evÀssÀkkiÀ, ei leipÀÀ, ei rahaa kukkaroon;

9. Mutta olemaan kengÀssÀ, ja ettei he pukisi kahta hametta yllensÀ.

10. Ja hÀn sanoi heille: kussa ikÀnÀ te huoneeseen menette sisÀlle, niin olkaat siinÀ, niinkauvan kuin te sieltÀ menette pois.

11. Ja jotka ei teitÀ vastaan ota, eikÀ kuule teitÀ, niin menkÀÀt pois sieltÀ ja pyyhkikÀÀt tomu, joka teidÀn jalkainne alla on, heille todistukseksi. Totisesti sanon minÀ teille: Sodomalle ja Gomorralle on tuomiopÀivÀnÀ huokiampi kuin sille kaupungille.

12. Ja he lÀksivÀt ulos ja saarnasivat, ettÀ he parannuksen tekisivÀt,

13. Ja ajoivat ulos monta perkelettÀ, ja voitelivat öljyllÀ monta sairasta, ja paransivat.

14. Ja kuningas Herodes sai sen kuulla (sillÀ hÀnen nimensÀ oli jo julistettu), ja sanoi: Johannes, joka kastoi, on noussut kuolleista, ja sentÀhden voimat vaikuttavat hÀnessÀ.

15. Muut sanoivat: se on Elias: mutta toiset sanoivat: se on propheta, taikka niinkuin joku prophetaista.

16. Mutta kuin Herodes se kuuli, sanoi hÀn: se on Johannes, jonka kaulan minÀ annoin leikata, hÀn on kuolleista noussut.

17. SillÀ Herodes oli lÀhettÀnyt Johannesta ottamaan kiinni, ja pani hÀnen torniin, Herodiaksen, veljensÀ Philippuksen emÀnnÀn tÀhden, jonka hÀn oli nainut.

18. SillÀ Johannes oli Herodekselle sanonut: ei sinulle ole luvallista pitÀÀ veljes emÀntÀÀ.

19. Ja Herodias vÀijyi hÀntÀ, ja tahtoi hÀntÀ tappaa; mutta ei hÀn saanut.

20. SillÀ Herodes pelkÀsi Johannesta, ettÀ hÀn tiesi hÀnen hurskaaksi ja pyhÀksi mieheksi, ja otti vaarin hÀnestÀ, ja kuuli hÀntÀ monessa asiassa, ja kuulteli hÀntÀ mielellÀnsÀ.

21. Ja kuin sovelias pÀivÀ tuli, ettÀ Herodes syntymÀpÀivÀnÀnsÀ teki ehtoollisen ylimmÀisillensÀ ja pÀÀmiehille ja esimiehille Galileassa,

22. Ja Herodiaksen tytÀr tuli sisÀlle ja hyppÀsi, ja se kelpasi Herodekselle ja ynnÀ atrioitseville, sanoi kuningas piialle: ano minulta mitÀs tahdot, ja minÀ annan sinulle.

23. Ja hÀn vannoi hÀnelle: mitÀ ikÀnÀ sinÀ minulta anot, niin minÀ annan sinulle, puoleen minun valtakuntaani asti.

24. Mutta se meni ulos ja sanoi ÀidillensÀ: mitÀ minun pitÀÀ anoman? vaan se sanoi: Johannes Kastajan pÀÀtÀ.

25. Ja hÀn kohta meni sisÀlle kiiruusti kuninkaan tykö, anoi sanoen: minÀ tahdon, ettÀs minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan pÀÀn vadissa.

26. Niin kuningas tuli sangen murheelliseksi; kuitenkin valan tÀhden ja niiden, jotka ynnÀ atrioitsivat, ei tahtonut hÀneltÀ kieltÀÀ.

27. Ja kuningas lÀhetti kohta murhaajan, ja kÀski hÀnen pÀÀnsÀ tuoda.

28. Niin se meni ja leikkasi hÀnen kaulansa tornissa, ja toi hÀnen pÀÀnsÀ vadissa, ja antoi sen piialle; ja piika antoi sen ÀidillensÀ.

29. Ja kuin hÀnen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hÀnen ruumiinsa, ja panivat sen hautaan.

30. Ja apostolit kokoontuivat Jesuksen tykö, ja ilmoittivat hÀnelle kaikki sekÀ ne, mitkÀ he tekivÀt, ja mitÀ he opettivat.

31. Ja hÀn sanoi heille: tulkaat te yksinÀnne erinÀiseen paikkaan ja levÀtkÀÀt vÀhÀ; sillÀ monta oli, jotka tulivat ja menivÀt, niin ettei he syödÀkÀÀn joutaneet.

32. Ja he menivÀt korpeen haahdella erinÀnsÀ.

33. Ja kansa nÀki heidÀn menevÀn, ja moni tunsi hÀnen, ja juoksivat sinne jalkaisin kaikista kaupungeista, ja he ennÀttivÀt heitÀ, ja he kokoontuivat hÀnen tykönsÀ.

34. Ja Jesus lÀksi ulos ja nÀki paljon kansaa, ja hÀn armahti heitÀ; sillÀ he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja rupesi heitÀ opettamaan paljon.

35. Ja kuin pÀivÀ paljon kulunut oli, tulivat hÀnen opetuslapsensa hÀnen tykönsÀ, sanoen: tÀmÀ on erÀmaa, ja aika on jo kulunut.

36. Laske heitÀ, ettÀ he menisivÀt ympÀri kyliin ja majoihin, ostamaan itsellensÀ leipiÀ; sillÀ ei heillÀ ole syötÀvÀÀ.

37. Mutta hÀn vastaten sanoi heille: antakaa te heille syötÀvÀÀ. Ja he sanoivat hÀnelle: pitÀÀkö meidÀn menemÀn kahdellasadalla penningillÀ leipiÀ ostamaan, ja antamaan heidÀn syödÀ?

38. Mutta hÀn sanoi heille: kuinka monta leipÀÀ teillÀ on? menkÀÀt ja katsokaat. Ja kuin he katsoivat, sanoivat he: viisi, ja kaksi kalaa.

39. Ja hÀn kÀski heidÀn istuttaa kaikki atrioitsemaan eri joukkoihin viheriÀisen ruohon pÀÀlle.

40. Ja he istuivat joukoissa sadoin ja viisinkymmenin.

41. Ja kuin hÀn otti ne viisi leipÀÀ ja kaksi kalaa, katsoi hÀn taivaaseen, kiitti ja mursi leivÀt, ja antoi opetuslapsillensa pantaa niiden eteen: ja ne kaksi kalaa jakoi hÀn kaikille.

42. Ja he söivÀt kaikki ja ravittiin.

43. Ja he korjasivat kaksitoistakymmentÀ tÀysinÀistÀ koria muruja, ja myös kaloista.

44. Ja niitÀ, kuin söivÀt, oli lÀhes viisituhatta miestÀ.

45. Ja hÀn ajoi kohta opetuslapsensa astumaan haahteen ja edellÀ menemÀÀn meren ylitse Betsaidaan, siihenasti kuin hÀn pÀÀstÀis kansan.

46. Ja kuin hÀn oli pÀÀstÀnyt heidÀt, meni hÀn vuorelle rukoilemaan.

47. Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi keskellÀ merta, ja hÀn yksinÀnsÀ maalla.

48. Ja hÀn nÀki heidÀn olevan hÀdÀssÀ soutamisessa; (sillÀ heillÀ oli vastainen). Ja liki neljÀntenÀ yön vartiona tuli hÀn heidÀn tykönsÀ, kÀyden meren pÀÀllÀ, ja tahtoi mennÀ heidÀn ohitsensa.

49. Mutta kuin he nÀkivÀt hÀnen kÀyvÀn meren pÀÀllÀ, luulivat he olevan kyöpelin ja huusivat.

50. (SillÀ kaikki nÀkivÀt hÀnen ja hÀmmÀstyivÀt.) Ja hÀn puhui kohta heidÀn kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyvÀssÀ turvassa, minÀ olen, ÀlkÀÀt peljÀtkö.

51. Ja hÀn astui heidÀn tykönsÀ haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemmÀn keskenÀnsÀ hÀmmÀstyivÀt ja ihmettelivÀt;

52. SillÀ ei he ymmÀrtÀneet leivistÀkÀÀn, vaan heidÀn sydÀmensÀ oli paatunut.

53. Ja kuin he olivat meneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle ja laskivat satamaan.

54. Ja kuin he menivÀt ulos haahdesta, niin he kohta tunsivat hÀnen,

55. Ja juoksivat ympÀri kaiken sen ympÀristön, ja rupesivat sairaita viemÀÀn vuoteissansa, kussa he kuulivat hÀnen olevan.

56. Ja kuhunka hÀn meni sisÀlle kyliin eli kaupunkeihin taikka majoihin, niin he panivat kujille sairaita, ja rukoilivat hÀntÀ, ettÀ he ainoastaan hÀnen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta, ja niin monta kuin hÀneen rupesi, ne paranivat.

1. Ja hÀnen tykönsÀ kokoontuivat Pharisealaiset ja muutamat kirjanoppineista, jotka Jerusalemista tulleet olivat.

2. Ja kuin he nÀkivÀt muutamat hÀnen opetuslapsistansa yhteisillÀ (se on: pesemÀttömillÀ) kÀsillÀ syövÀn leipÀÀ, laittivat he sitÀ.

3. SillÀ pharisealaiset ja kaikki Juudalaiset ei syö, ellei he usein pese kÀsiÀnsÀ, pitÀin vanhimpain sÀÀtyÀ.

4. Ja kuin he turulta tulevat, ei he syö pesemÀttÀ. Ja monta muuta on, jotka he ovat ottaneet pitÀÀksensÀ, jota on: juoma-astiain, kivi-astiain, ja vaski-astiain ja pöytÀin pesemiset.

5. Sitte kysyivÀt Pharisealaiset ja kirjanoppineet hÀneltÀ: miksi ei sinun opetuslapses vaella vanhinpain sÀÀdyn jÀlkeen, vaan syövÀt pesemÀttömillÀ kÀsillÀ leipÀÀ?

6. Mutta hÀn vastaten sanoi heille: Jesaias on hyvÀsti teistÀ ulkokullaisista ennustanut, niinkuin kirjoitettu on: tÀmÀ kansa kunnioittaa minua huulilla, vaan heidÀn sydÀmensÀ on kaukana minusta.

7. Mutta turhaan he minua palvelevat, opettain sitÀ oppia, joka on ihmisten kÀskyjÀ.

8. SillÀ te hylkÀÀtte Jumalan kÀskyn, ja pidÀtte ihmisten sÀÀdyn, kivi-astiain ja juoma-astiain pesemiset, ja muita senkaltaisia te paljon teette.

9. Ja hÀn sanoi heille: hyvin te hylkÀÀtte Jumalan kÀskyn, ettÀ te teidÀn sÀÀtynne pitÀisitte.

10. SillÀ Moses sanoi: kunnioita isÀÀs ja ÀitiÀs! ja joka kiroilee isÀÀ eli ÀitiÀ, hÀnen pitÀÀ kuolemalla kuoleman.

11. Mutta te sanotte: jos ihminen sanoo isÀlle taikka Àidille: korban, (se on uhrattu) jolla sinua piti minulta autettaman.

12. Ja ette salli hÀnen mitÀÀn tehdÀ isÀllensÀ taikka ÀidillensÀ.

13. Ja hylkÀÀtte Jumalan sanan teidÀn sÀÀdyllÀnne, jonka te sÀÀtÀneet olette, ja senkaltaisia paljon te teette.

14. Ja hÀn kutsui tykönsÀ kaiken kansan ja sanoi heille: kuulkaat kaikki minua, ja ymmÀrtÀkÀÀt.

15. Ei ole ulkona ihmisestÀ mitÀÀn, joka hÀneen menee sisÀlle, ja taitaa hÀnen saastuttaa; mutta ne, mitkÀ hÀnestÀ tulevat ulos, ne ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen.

16. Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.

17. Ja kuin hÀn kansan tyköÀ meni huoneeseen, kysyivÀt hÀnen opetuslapsensa hÀneltÀ tÀstÀ vertauksesta.

18. Ja hÀn sanoi heille: oletteko tekin niin ymmÀrtÀmÀttömÀt? ettekö ymmÀrrÀ, ettÀ kaikki mikÀ ulkoa menee ihmiseen, ei se hÀntÀ taida saastuttaa?

19. SillÀ ei se mene hÀnen sydÀmeensÀ, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.

20. Ja hÀn sanoi: mitÀ ihmisestÀ tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.

21. SillÀ sisÀltÀ ihmisten sydÀmestÀ tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot,

22. Varkaudet, ahneudet, pahat juonet, petos, irstaisuus, pahansuomuus, Jumalan pilkka, ylpeys, hulluus.

23. Kaikki nÀmÀt pahuudet sisÀltÀ tulevat ulos ja saastuttavat ihmisen.

24. Niin hÀn nousi ja meni sieltÀ Tyron ja Sidonin maan ÀÀriin, ja meni sisÀlle huoneeseen, eikÀ tahtonut sitÀ kenellekÀÀn antaa tietÀÀ: ja ei hÀn taitanut salaa olla.

25. SillÀ kuin yksi vaimo kuuli hÀnestÀ, jonka vÀhÀllÀ tyttÀrellÀ oli saastainen henki, niin se tuli ja lankesi hÀnen jalkainsa juureen,

26. (Mutta vaimo oli GregilÀinen, Syrophenisiassa syntynyt) ja hÀn rukoili hÀntÀ ajamaan pois perkelettÀ hÀnen tyttÀrestÀnsÀ.

27. Niin Jesus sanoi hÀnelle: salli ensin lapset ravittaa; sillÀ ei se ole kohtuullinen, ottaa lasten leipÀÀ ja heittÀÀ penikoille.

28. Mutta hÀn vastasi ja sanoi hÀnelle: tosin Herra: syövÀt penikatkin pöydÀn alla lasten muruista.

29. Ja hÀn sanoi hÀnelle: tÀmÀn puheen tÀhden mene: perkele lÀksi ulos sinun tyttÀrestÀs.

30. Ja kuin hÀn meni kotiansa, löysi hÀn perkeleen lÀhteneeksi ulos ja tyttÀrensÀ makaavan vuoteessa.

31. Ja taas kuin hÀn lÀksi Tyron ja Sidonin maan ÀÀristÀ, tuli hÀn Galilean meren tykö, kymmenen kaupungin maan ÀÀrten keskitse.

32. Ja he toivat hÀnen tykönsÀ kuuron, joka myös mykkÀ oli, ja he rukoilivat hÀntÀ panemaan kÀtensÀ hÀnen pÀÀllensÀ,

33. Ja hÀn otti hÀnen erinÀnsÀ kansasta ja pisti sormensa hÀnen korviinsa, sylki ja rupesi hÀnen kieleensÀ,

34. Ja katsahtain taivaaseen huokasi, ja sanoi hÀnelle; ephphata, se on: aukene.

35. Ja kohta aukenivat hÀnen korvansa, ja hÀnen kielensÀ side pÀÀsi vallallensa ja puhui selkiÀsti.

36. Ja hÀn haasti heidÀt kellenkÀÀn sanomasta. Mutta jota enemmÀn hÀn haasti, sitÀ enemmin he ilmoittivat.

37. Ja he suuresti hÀmmÀstyivÀt, sanoen: hyvÀsti hÀn kaikki teki: kuurot hÀn tekee kuulemaan ja mykÀt puhumaan.

1. NiinÀ pÀivinÀ, koska sangen paljo kansaa oli, eikÀ ollut heillÀ mitÀÀn syömistÀ, kutsui Jesus opetuslapsensa tykönsÀ ja sanoi heille:

2. MinÀ surkuttelen kansaa; sillÀ he ovat jo kolme pÀivÀÀ viipyneet minun tykönÀni, ja ei ole heillÀ, mitÀ he söisivÀt.

3. Ja jos minÀ pÀÀstÀn heidÀt kotiansa syömÀttÀ, niin he vaipuvat tiellÀ; sillÀ muutamat heistÀ olivat kaukaa tulleet.

4. Niin vastasivat hÀntÀ hÀnen opetuslapsensa: kusta joku voi nÀitÀ ravita leivillÀ tÀssÀ erÀmaassa?

5. Ja hÀn kysyi heiltÀ: kuinka monta leipÀÀ teillÀ on? He sanoivat: seitsemÀn.

6. Ja hÀn kÀski kansan istua atrioitsemaan maan pÀÀlle. Ja hÀn otti ne seitsemÀn leipÀÀ, kuin hÀn kiittÀnyt oli, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ettÀ he olisivat panneet eteen; ja he panivat kansan eteen.

7. Ja heillÀ oli myös vÀhÀ kalasia; ja hÀn kiitti, ja kÀski ne myös pantaa eteen.

8. Niin he söivÀt ja ravittiin; ja he korjasivat tÀhteet, jotka jÀÀneet olivat, seitsemÀn koria muruja.

9. Ja niitÀ jotka söivÀt, oli liki neljÀtuhatta; ja hÀn pÀÀsti heidÀt.

10. Ja hÀn astui kohta opetuslastensa kanssa haahteen, ja tuli Dalmanutan maan ÀÀriin.

11. Ja Pharisealaiset tulivat ja rupesivat kamppailemaan hÀnen kanssansa, pyytÀen hÀneltÀ merkkiÀ taivaasta, kiusaten hÀntÀ.

12. Ja hÀn huokasi hengessÀnsÀ ja sanoi: miksi tÀmÀ suku merkkiÀ pyytÀÀ? Totisesti sanon minÀ teille: ei tÀlle sukukunnalle anneta merkkiÀ.

13. Ja hÀn jÀtti heidÀt, ja astui taas haahteen, ja meni ylitse.

14. Ja he olivat unohtaneet ottaa leipiÀ, eikÀ ollut heillÀ enempi kuin yksi leipÀ haahdessa myötÀnsÀ.

15. Ja hÀn kÀski heitÀ, sanoen: katsokaat ja karttakaat teitÀnne Pharisealaisten hapatuksesta ja Herodeksen hapatuksesta.

16. Ja he ajattelivat keskenÀnsÀ, sanoen: ei meillÀ ole leipiÀ.

17. Ja kun Jesus sen ymmÀrsi, sanoi hÀn heille: mitÀ te ajattelette, ettei teillÀ ole leipÀÀ? ettekö te vielÀ huomaitse, ettekÀ ymmÀrrÀ? vielÀkö teillÀ nyt on paatunut sydÀn?

18. SilmÀt teillÀ on ja ette nÀe? ja korvat teillÀ on, ja ette kuule? ettekö myös muista?

19. Kuin minÀ viisi leipÀÀ mursin viidelletuhannelle, kuinka monta tÀysinÀistÀ koria te tÀhteitÀ korjasitte? He sanoivat: kaksitoistakymmentÀ.

20. Niin myös kuin minÀ ne seitsemÀn mursin neljÀlletuhannelle, kuinka monta tÀysinÀistÀ koria tÀhteitÀ te korjasitte? he sanoivat: seitsemÀn.

21. Ja hÀn sanoi heille: miksi ette siis ymmÀrrÀ?

22. Ja hÀn tuli Betsaidaan, ja he toivat sokian ja rukoilivat hÀntÀ, ettÀ hÀn rupeais hÀneen.

23. Ja hÀn tarttui sokian kÀteen, ja vei ulos hÀnen kylÀstÀ, ja sylki hÀnen silmiinsÀ, ja pani kÀtensÀ hÀnen pÀÀllensÀ, ja kysyi hÀneltÀ, josko hÀn jotakin nÀkis.

24. Niin hÀn katsoi ylös ja sanoi: minÀ nÀen ihmiset niinkuin puut kÀyskentelevÀn.

25. Sitte hÀn taas pani kÀtensÀ hÀnen silmÀinsÀ pÀÀlle, ja antoi hÀnen taas katsoa. Ja se tuli parannetuksi, niin ettÀ hÀn nÀki kaikki kaukaa ja selkiÀsti.

26. Ja hÀn lÀhetti hÀnen kotiansa, sanoen: ÀlÀ mene kylÀÀn sisÀlle, ÀlÀ myös kellenkÀÀn tÀtÀ kylÀssÀ sano.

27. Ja Jesus meni ulos ja hÀnen opetuslapsensa Kesarean kyliin, joka kutsutaan Philippi; ja hÀn kysyi tiellÀ opetuslapsiltansa, sanoen heille: kenenkÀ sanovat ihmiset minun olevan?

28. Niin he vastasivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, vaan muutamat jonkun prophetaista.

29. Ja hÀn sanoi heille: kenenkÀs te sanotte minun olevan? Pietari vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ olet Kristus.

30. Ja hÀn haasti heitÀ kellenkÀÀn hÀnestÀ sanomasta.

31. Ja hÀn rupesi heitÀ opettamaan, ettÀ Ihmisen Pojan pitÀÀ paljo kÀrsimÀn, ja hyljÀttÀmÀn vanhimmilta ja ylimmÀisiltÀ papeilta ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena pÀivÀnÀ ylösnouseman.

32. Ja hÀn puhui sen puheen julki rohkiasti. Ja Pietari otti hÀnen tykönsÀ, rupesi hÀntÀ nuhtelemaan.

33. Mutta hÀn kÀÀnsi itsensÀ ja katsoi opetuslastensa puoleen, nuhteli Pietaria, sanoen: mene pois minun tyköÀni, saatana; sillÀ et sinÀ ymmÀrrÀ niitÀ, mitkÀ Jumalan ovat, vaan niitÀ, mitkÀ ihmisten ovat.

34. Ja hÀn kutsui tykönsÀ kansan ja opetuslapsensa, ja sanoi heille: kuka ikÀnÀ tahtoo tulla minun perÀssÀni, hÀn kieltÀköön itsensÀ, ja ottakoon ristinsÀ, ja seuratkoon minua.

35. SillÀ kuka ikÀnÀ tahtoo henkensÀ vapahtaa, hÀn hukuttaa sen; mutta joka ikÀnÀ henkensÀ hukuttaa minun ja evankeliumin tÀhden, hÀn vapahtaa sen.

36. SillÀ mitÀ se auttaa ihmistÀ, jos hÀn voittais kaiken maailman, ja sais sielullensa vahingon?

37. Eli mitÀ ihminen antaa sielunsa lunastukseksi?

38. SillÀ joka hÀpee minua ja minun sanojani tÀssÀ huorintekiÀssÀ ja syntisessÀ suvussa, sitÀ myös pitÀÀ Ihmisen Pojan hÀpeemÀn, koska hÀn tulee IsÀnsÀ kunniassa pyhÀin enkelien kanssa.

1. Ja hÀn sanoi heille: totisesti sanon minÀ teille: muutamat nÀistÀ, jotka tÀssÀ seisovat, ei pidÀ kuolemaa maistavan siihen asti kuin he nÀkevÀt Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.

2. Ja kuuden pÀivÀn perÀstÀ, otti Jesus tykönsÀ Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidÀt erinÀnsÀ korkialle vuorelle yksinÀnsÀ: ja hÀn kirkastettiin heidÀn edessÀnsÀ,

3. Ja hÀnen vaatteensa tulivat kiiltÀvÀksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksikÀÀn vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan pÀÀllÀ.

4. Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.

5. Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyvÀ on meidÀn tÀssÀ olla: tehkÀÀmme siis tÀhÀn kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.

6. Vaan ei hÀn tietÀnyt, mitÀ hÀn puhui; sillÀ he olivat hÀmmÀstyneet.

7. Ja pilvi tuli, joka ympÀri varjosi heidÀt, ja ÀÀni tuli pilvestÀ, sanoen: tÀmÀ on minun rakas Poikani, kuulkaat hÀntÀ.

8. Ja kohta kuin he ympÀri katsahtivat, ei he enÀÀn ketÀÀn nÀhneet, vaan Jesuksen yksin heidÀn kanssansa.

9. Mutta kuin he menivÀt alas vuorelta, kielsi hÀn heidÀt kellenkÀÀn niitÀ sanomasta, mitÀ he nÀkivÀt, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.

10. Ja he pitivÀt sanan mielessÀnsÀ, ja tutkivat keskenÀnsÀ, mitÀ se olis, nousta ylös kuolleista.

11. Ja he kysyivÀt hÀneltÀ sanoen: mitÀ kirjanoppineet sanovat, ettÀ Eliaan pitÀÀ ensin tuleman?

12. Mutta hÀn vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, ettÀ hÀnen pitÀÀ paljon kÀrsimÀn ja katsottaman ylön.

13. Mutta minÀ sanon teille, ettÀ Elias on myös tullut, ja he tekivÀt hÀnelle, mitÀ he tahtoivat, niinkuin hÀnestÀ kirjoitettu oli.

14. Ja kuin hÀn tuli opetuslasten tykö, nÀki hÀn paljon kansaa heidÀn ympÀrillÀnsÀ, ja kirjanoppineet kamppailevan heidÀn kanssansa.

15. Ja kohta kuin kaikki kansa nÀki hÀnen, hÀmmÀstyivÀt he ja juosten tykö tervehtivÀt hÀntÀ.

16. Ja hÀn kysyi kirjanoppineilta: mitÀ te kamppailette keskenÀnne?

17. Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minÀ toin sinun tykös poikani, jolla on mykkÀ henki.

18. Ja kuin hÀn rupee hÀnen kimppuunsa, niin hÀn repelee hÀntÀ, ja hÀn vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minÀ sanoin sinun opetuslapsilles, ettÀ he ajaisivat hÀnen ulos, ja ei he voineet.

19. Niin hÀn vastasi ja sanoi: oi sinÀ uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pitÀÀ oleman teidÀn kanssanne? kuinka kauvan minÀ teitÀ kÀrsin? Tuokaat hÀntÀ minun tyköni.

20. Ja he toivat sen hÀnen tykönsÀ. Ja kuin hÀn nÀki hÀnen, repÀisi kohta henki hÀntÀ, ja hÀn lankesi maahan, ja kieritteli itsiÀnsÀ ja vaahtui.

21. Ja hÀn kysyi hÀnen isÀltÀnsÀ: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tÀmÀ on hÀnelle tullut? HÀn sanoi: lapsuudesta;

22. Ja hÀn heitti hÀnen usein tuleen ja vesiin, ettÀ hÀn hukuttais hÀnen. Mutta jos sinÀ jotakin voit, niin auta meitÀ ja armahda meidÀn pÀÀllemme.

23. Niin sanoi Jesus hÀnelle: jos sinÀ sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.

24. Ja kohta pojan isÀ huusi itkien ja sanoi: Herra, minÀ uskon, auta minun epÀuskoani.

25. Mutta kuin Jesus sen nÀki, ettÀ kansa ynnÀ juoksi tykö, nuhteli hÀn sitÀ saastaista henkeÀ, sanoen hÀnelle: sinÀ mykkÀ ja kuuro henki! minÀ kÀsken sinua, mene ulos hÀnestÀ, ja ÀlÀ tÀstedes hÀnen sisÀllensÀ mene.

26. Niin se huusi ja repeli kovin hÀntÀ, ja lÀksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin ettÀ moni sanoi: hÀn on kuollut.

27. Mutta Jesus tarttui hÀnen kÀteensÀ ja nosti hÀnen, ja hÀn nousi.

28. Ja kuin hÀn oli huoneeseen mennyt sisÀlle, kysyivÀt hÀnen opetuslapsensa hÀneltÀ erinÀnsÀ: miksi emme voineet hÀntÀ ajaa ulos?

29. Ja hÀn sanoi heille: tÀmÀ suku ei taida millÀÀn muulla kuin rukouksella ja paastolla mennÀ ulos.

30. Ja he lÀksivÀt ulos sieltÀ ja vaelsivat Galilean lÀvitse, ja ei hÀn tahtonut sitÀ kenenkÀÀn tietÀÀ.

31. SillÀ hÀn opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten kÀsiin, ja he tappavat hÀnen; ja kuin hÀn on tapettu, niin hÀn kolmantena pÀivÀnÀ nousee ylös.

32. Mutta ei he ymmÀrtÀneet sitÀ mitÀ hÀn sanoi, ja pelkÀsivÀt hÀneltÀ kysyÀ.

33. Ja hÀn tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi hÀn heiltÀ: mitÀ te tiellÀ keskenÀnne kamppailitte?

34. Mutta he vaikenivat; sillÀ he olivat kamppailleet tiellÀ keskenÀnsÀ, kuka heistÀ suurin olis.

35. Ja kuin hÀn istui, kutsui hÀn ne kaksitoistakymmentÀ ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimmÀinen olla, sen pitÀÀ oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.

36. Ja hÀn otti lapsen ja asetti sen heidÀn keskellensÀ. Ja kuin hÀn otti sen syliinsÀ, sanoi hÀn heille:

37. Kuka ikÀnÀ yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei hÀn minua korjaa, vaan sen, joka minun lÀhetti.

38. Mutta Johannes vastasi hÀntÀ sanoen: Mestari, me nÀimme yhden sinun nimellÀs perkeleitÀ ajavan ulos, joka ei seuraa meitÀ, ja me kielsimme hÀntÀ, ettei hÀn seuraa meitÀ.

39. Niin Jesus sanoi: ÀlkÀÀt hÀntÀ kieltÀkö; sillÀ ei ole ketÀÀn, joka tekee voimallisen työn minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.

40. SillÀ joka ei ole meitÀ vastaan, se on meidÀn edestÀmme.

41. SillÀ kuka ikÀnÀ juottaa teitÀ vesipikarilla minun nimeeni, ettÀ te olette Kristuksen, totisesti sanon minÀ teille: ei hÀn suinkaan kadota palkkaansa.

42. Ja kuka ikÀnÀ pahentaa yhden vÀhimmistÀ, jotka uskovat minun pÀÀlleni, parempi olis hÀnelle, jos myllyn kivi pantaisiin hÀnen kaulaansa ja heitettÀisiin mereen.

43. Jos kÀtes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun kÀsipuolena elÀmÀÀn mennÀ, kuin jos sinulla olis kaksi kÀttÀ ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen,

44. Kussa ei heidÀn matonsa kuole, eikÀ tuli sammuteta.

45. Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, ettÀ ontuvana elÀmÀÀn menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettÀisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen,

46. Kussa ei heidÀn matonsa kuole, eikÀ tuli sammuteta.

47. Ja jos silmÀs on sinulle pahennukseksi, niin heitÀ se pois: parempi on sinun silmÀpuolena Jumalan valtakuntaan sisÀlle mennÀ, kuin jos sinulla olis kaksi silmÀÀ ja heitettÀisiin helvetin tuleen,

48. Kussa ei heidÀn matonsa kuole, eikÀ tuli sammuteta.

49. SillÀ kaikki pitÀÀ tulella suolattaman, ja jokainen uhri pitÀÀ suolalla suolattaman.

50. Suola on hyvÀ; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millÀ te sen höystÀtte? PitÀkÀÀt itse teissÀnne suola, ja rauha teidÀn keskenÀnne.

Significados: Jesus, Herodes, Elias, Herodias, Eli.

VocĂȘ estĂĄ lendo Marcos na edição FINNISH, Finnish Bible, em FinlandĂȘs.
Este lĂ­vro compĂŽe o Novo Testamento, tem 16 capĂ­tulos, e 678 versĂ­culos.