Salmos

1. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2. Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

3. Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

4. Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

5. Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

6. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

7. Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

8. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

9. Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

10. Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

11. Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

12. Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

13. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

14. Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

15. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

16. Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

17. Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

18. Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

19. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

20. Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

21. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

22. Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

23. Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

24. He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

25. Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

26. Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

27. Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

28. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

29. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

30. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

31. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

32. Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

33. Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34. Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

35. Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

36. Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

37. Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

38. Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

39. Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

40. Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

41. Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

42. Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

43. Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

1. Psalmi, Davidin veisu. (H108:2) Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

2. Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

3. Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

4. Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

5. Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

6. Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

7. Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

8. Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

9. Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

10. Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

11. Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

12. Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

13. Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2. Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3. Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4. Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5. He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6. Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7. Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8. Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9. Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10. Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11. Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12. Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13. Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14. Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15. Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16. Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17. Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18. Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19. Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20. Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21. Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22. Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23. Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24. Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25. Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26. Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27. Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28. Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29. Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30. Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31. Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

1. Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

2. Herra lähettää sinun väkevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa.

3. Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin kaste aamuruskosta.

4. Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

5. Herra on sinun oikialla kädelläs: hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

6. Hän tuomitsee pakanain seassa, hän täyttää maakunnat ruumiilla: hän musertaa monen maakunnan pään.

7. Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä.

1. Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, hurskasten neuvossa ja seurakunnassa.

2. Suuret ovat Herran työt: joka niistä ottaa vaarin, hänellä on sula riemu niistä.

3. Mitä hän asettaa, se on kunniallinen ja jalo, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

4. Hän on säätänyt ihmeittensä muiston: armollinen ja laupias on Herra.

5. Hän antaa ruan pelkääväisillensä: hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti.

6. Hän ilmoittaa kansallensa väkevät työnsä, antaaksensa heille pakanain perimisen.

7. Hänen kättensä työt ovat totuus ja oikeus: kaikki hänen käskynsä ovat toimelliset.

8. Ne pysyvät vahvana aina ja ijankaikkisesti: ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.

9. Hän lähetti kansallensa lunastuksen, hän lupaa liittonsa pysymään ijankaikkisesti: pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.

10. Herran pelko on viisauden alku: se on hyvä ymmärrys kaikille, jotka sen tekevät: hänen kiitoksensa pysyy ijankaikkisesti.

1. Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

2. Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

3. Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

4. Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

5. Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

6. Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

7. Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

8. Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

9. Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

10. Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

1. Halleluja! Kiittäkäät te, Herran palveliat, kiittäkäät Herran nimeä!

2. Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti!

3. Auringon koitosta hänen laskemiseensa asti olkoon Herran nimi kiitetty!

4. Herra on korkia ylitse kaikkein pakanain, ja hänen kunniansa ylitse taivasten.

5. Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme, joka niin korkialla asuu?

6. Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa;

7. Joka köyhän tomusta ylentää, ja vaivaisen loasta korottaa,

8. Istuttaaksensa häntä päämiesten sivuun, kansansa päämiesten sivuun;

9. Joka hedelmättömät saattaa huoneesen asumaan, että hän riemuiseksi lasten äidiksi tulee. Halleluja!

1. Kuin Israel Egyptistä läksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta,

2. Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa.

3. Sen meri näki ja pakeni: Jordan palasi takaperin,

4. Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat.

5. Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin?

6. Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat?

7. Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä,

8. Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi.

1. Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

2. Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

3. Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

4. Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

5. Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

6. Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

7. Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

8. Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

9. Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

10. Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

11. Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

12. Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

13. Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

14. Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

15. Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

16. Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

17. Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

18. Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!

1. Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

2. Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

3. Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

4. Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

5. Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

6. Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

7. Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

8. Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

9. Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

10. Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

11. Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

12. Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

13. Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

14. Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

15. Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

16. O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

17. Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

18. Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

19. Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!

1. Kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat: ylistäkäät häntä kaikki kansat!

2. Sillä hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja Herran totuus ijankaikkisesti. Halleluja!

1. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2. Sanokaan nyt Israel: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

3. Sanokaan nyt Aaronin huone: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

4. Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelkäävät: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

5. Tuskissani minä Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun.

6. Herra on minun kanssani; sentähden en minä pelkää, mitä ihmiset minulle tekisivät.

7. Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja minä tahdon nähdä iloni minun vihollisistani.

8. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin.

9. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin.

10. Kaikki pakanat piirittävät minua; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.

11. He piirittävät minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.

12. He piirittävät minua niinkuin kimalaiset, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.

13. Minua kovin sysätään lankeemaan; mutta Herra auttaa minua.

14. Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni.

15. Ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia käsi saa voiton.

16. Herran oikia käsi on koroitettu: Herran oikia käsi saa voiton.

17. En minä kuole, vaan elän, ja Herran tekoja luettelen.

18. Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna.

19. Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa.

20. Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle.

21. Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua.

22. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

23. Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meidän silmäimme edessä.

24. Tämä on se päivä, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä.

25. O Herra, auta, o Herra, anna menestyä!

26. Siunattu olkoon se,joka tulee Herran nimeen! me siunaamme teitä Herran huoneesta.

27. Herra on Jumala, joka meitä valistaa: kaunistakaat juhlalehdillä hamaan alttarin sarviin asti.

28. Sinä olet minun Jumalani, ja minä kiitän sinua; minun Jumalani! sinua minä ylistän.

29. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

1. Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.

2. Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.

3. Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.

4. Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.

5. O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!

6. Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.

7. Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.

8. Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.

9. Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.

10. Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.

11. Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.

12. Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!

13. Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.

14. Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.

15. Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.

16. Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.

17. Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.

18. Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.

19. Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.

20. Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.

21. Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.

22. Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.

23. Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.

24. Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.

25. Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.

26. Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.

27. Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.

28. Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.

29. Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.

30. Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.

31. Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.

32. Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.

33. Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.

34. Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.

35. Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.

36. Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.

37. Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.

38. Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.

39. Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.

40. Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.

41. Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,

42. Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.

43. Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.

44. Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,

45. Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,

46. Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,

47. Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,

48. Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.

49. Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.

50. Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.

51. Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.

52. Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.

53. Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.

54. Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.

55. Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.

56. Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.

57. Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.

58. Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.

59. Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.

60. Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.

61. Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.

62. Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

63. Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,

64. Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.

65. Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.

66. Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.

67. Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.

68. Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.

69. Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.

70. Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.

71. Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.

72. Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.

73. Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.

74. Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.

75. Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.

76. Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.

77. Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.

78. Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.

79. Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.

80. Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.

81. Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.

82. Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?

83. Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.

84. Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?

85. Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.

86. Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.

87. He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.

88. Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.

89. Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.

90. Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.

91. Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.

92. Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.

93. En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.

94. Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.

95. Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.

96. Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.

97. Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.

98. Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.

99. Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.

100. Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.

101. Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.

102. En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.

103. Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.

104. Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

105. Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.

106. Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.

107. Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.

108. Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.

109. Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.

110. Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.

111. Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.

112. Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.

113. Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.

114. Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.

115. Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.

116. Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.

117. Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.

118. Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.

119. Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.

120. Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.

121. Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.

122. Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.

123. Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.

124. Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.

125. Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.

126. Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.

127. Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.

128. Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

129. Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.

130. Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.

131. Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.

132. Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.

133. Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.

134. Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.

135. Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.

136. Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.

137. Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.

138. Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.

139. Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.

140. Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.

141. Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.

142. Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.

143. Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.

144. Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.

145. Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.

146. Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.

147. Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.

148. Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.

149. Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

150. Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.

151. Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.

152. Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.

153. Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.

154. Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.

155. Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.

156. Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

157. Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.

158. Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.

159. Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.

160. Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.

161. Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.

162. Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.

163. Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.

164. Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

165. Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.

166. Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.

167. Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.

168. Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.

169. Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.

170. Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.

171. Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.

172. Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.

173. Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.

174. Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.

175. Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!

176. Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2. Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3. Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4. Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5. Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6. Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7. Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

2. Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

3. Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

4. Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

5. Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

6. Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

7. Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

8. Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

1. Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2. Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3. Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4. Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5. Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6. Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7. Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8. Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9. Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa.

2. Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa.

3. Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta;

4. Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta.

1. Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

2. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

3. Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

4. Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

5. Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

6. Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

7. Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

8. Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori.

2. Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

3. Sillä jumalattomain valtikka ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen.

4. Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille.

5. Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille!

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

2. Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

3. Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

4. Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

5. Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

6. He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

1. Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.

2. Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa.

3. Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto.

4. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset.

5. Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa.

2. Sillä sinä elätät itses kättes töistä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi.

3. Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä.

4. Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää.

5. Herra siunaa sinua Zionista, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas,

6. Ja saat nähdä lastes lapset: rauha olkoon Israelille!

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3. Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4. Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5. Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6. Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7. Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8. Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

2. Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

3. Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

4. Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

5. Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

6. Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

7. Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

8. Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

1. Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

2. Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

3. Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

2. Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

3. En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

4. En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

5. Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

6. Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

7. Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

8. Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

9. Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

10. Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

11. Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

12. Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

13. Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

14. Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

15. Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

16. Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

17. Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

18. Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

1. Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat.

2. Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen;

3. Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.

1. Veisu korkeimmassa Kuorissa. Katso, kiittäkäät Herraa, kaikki Herran palveliat, jotka yöllä seisotte Herran huoneessa!

2. Nostakaat kätenne pyhään päin, ja kiittäkäät Herraa.

3. Herra siunatkoon sinua Zionista, joka taivaan ja maan tehnyt on.

1. Halleluja! Ylistäkäät Herran nimeä, kiittäkäät, Herran palveliat.

2. Te kuin seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme esihuoneissa.

3. Kiittäkäät Herraa, sillä Herra on hyvä, ja veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; sillä se on suloinen.

4. Sillä Herra on itsellensä valinnut Jakobin, Israelin omaksensa.

5. Minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Jumalamme kaikkein jumalain ylitse.

6. Kaikki, mitä Herra tahtoo, niin hän tekee, taivaassa ja maassa, meressä ja kaikessa syvyydessä;

7. Joka pilvet nostaa maan ääristä, joka pitkäisen leimauksesta sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa;

8. Joka esikoiset Egyptissä löi, sekä ihmisistä että karjasta,

9. Ja antoi merkkinsä ja ihmeensä tulla Egyptin keskelle, Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa;

10. Joka monet pakanat löi, ja tappoi väkevät kuninkaat:

11. Sihonin Amorilaisten kuninkaan, ja Ogin Basanin kuninkaan, ja kaikki Kanaanin valtakunnat,

12. Ja antoi heidän maansa perimiseksi, Israelille kansallensa perimiseksi.

13. Herra, sinun nimes pysyy ijankaikkisesti: Herra, sinun muistos pysyy suvusta sukuun.

14. Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa armollinen.

15. Pakanain epäjumalat ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

16. Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe;

17. Heillä ovat korvat, ja ei kuule: eikä ole henkeä heidän suussansa.

18. Jotka niitä tekevät, he ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

19. Te Israelin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te Aaronin huoneesta, kiittäkäät Herraa!

20. Te Levin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te jotka Herraa pelkäätte, kiittäkäät Herraa!

21. Kiitetty olkoon Herra Zionista, joka Jerusalemissa asuu! Halleluja!

1. Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2. Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

3. Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti,

4. Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

5. Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

6. Joka maan on levittänyt veden päälle; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

7. Joka suuret valkeudet on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

8. Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

9. Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

10. Joka Egyptin esikoiset löi: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

11. Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

12. Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

13. Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

14. Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

15. Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

16. Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

17. Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

18. Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

19. Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

20. Ja Ogin Basanin kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

21. Ja antoi heidän maansa perimiseksi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

22. Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

23. Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

24. Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;

25. Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

26. Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

1. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7. Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8. Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

1. Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan.

2. Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.

3. Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden.

4. Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja,

5. Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri.

6. Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa.

7. Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua.

8. Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää!

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

2. Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

3. Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

4. Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

5. Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

7. Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

8. Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

9. Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

10. Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

11. Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

12. Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

13. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

14. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

16. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

17. Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

18. Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

19. Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

20. Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

21. Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

22. Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

23. Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

24. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H140:2) Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä,

2. Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat.

3. He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla, Sela!

4. Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa.

5. Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela!

6. Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni.

7. Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana.

8. Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, Sela!

9. Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä.

10. Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös.

11. Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan.

12. Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa.

13. Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä.

1. Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

2. Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.

3. Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

4. Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

5. Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

6. Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

7. Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.

8. Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

9. Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

10. Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.

1. Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. (H142:2) Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.

2. Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni,

3. Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni.

4. Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.

5. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla.

6. Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.

7. Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.

1. Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,

2. Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.

3. Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.

4. Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.

5. Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä.

6. Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, Sela!

7. Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät.

8. Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös.

9. Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen.

10. Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä.

11. Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden.

12. Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias.

1. Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

2. Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

3. Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

4. On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

5. Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

6. Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

7. Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

8. Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

9. Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

10. Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

11. Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

12. Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

13. Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

14. Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

15. Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

1. Davidin kiitos. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkiseti.

2. Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti.

3. Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin.

4. Suku pitää suvulle jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman.

5. Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs;

6. Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen;

7. Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin.

8. Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä.

9. Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa.

10. Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua;

11. Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas.

12. Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia.

13. Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun.

14. Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita.

15. Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa.

16. Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla.

17. Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä.

18. Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.

19. Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä.

20. Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.

21. Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti.

1. Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.

2. Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.

3. Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.

4. Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

5. Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;

6. Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

7. Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

8. Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.

9. Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.

10. Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!

1. Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

2. Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

3. Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

4. Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

5. Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

6. Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

7. Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

8. Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

9. Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

10. Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

11. Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

12. Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

13. Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

14. Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

15. Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

16. Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

17. Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

18. Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

19. Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

20. Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

1. Halleluja! Kiittäkäät Herraa taivaissa, kiittäkäät häntä korkeudessa.

2. Kiittäkäät häntä kaikki hänen enkelinsä: kiittäkäät häntä kaikki hänen sotaväkensä.

3. Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet.

4. Kiittäkäät häntä, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten päällä ovat.

5. Heidän pitää Herran nimeä kiittämän; sillä hän käski, ja ne luoduksi tulivat.

6. Hän pitää ylös ne aina ja ijankaikkisesti: hän asettaa heitä, ettei heidän toisin käymän pitäisi.

7. Kiittäkäät Herraa maan päällä, te valaskalat ja kaikki syvyydet;

8. Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulispää, jotka hänen sanansa toimittavat,

9. Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmälliset puut ja kaikki sedripuut;

10. Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut;

11. Maan kuninkaat ja kaikki kansat, päämiehet ja kaikki tuomarit maan päällä;

12. Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa:

13. Kiittäkään Herran nimeä; sillä hänen ainoan nimensä on korotettu, ja hänen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan.

14. Ja hän korottaa sarven kansallensa: kaikki hänen pyhänsä kiittäkäät, Israelin lapset, kansa joka häntä lähin on, Halleluja!

1. Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän.

2. Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.

3. Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman.

4. Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella.

5. Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa.

6. Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä,

7. Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,

8. Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin,

9. Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja!

1. Halleluja! Kiittäkäät Herraa hänen pyhässänsä: kiittäkäät häntä hänen väkevyytensä avaruudessa!

2. Kiittäkäät häntä hänen voimallisten tekoinsa tähden: kiittäkäät häntä ylenpalttisen suuruutensa tähden!

3. Kiittäkäät häntä basunilla: kiittäkäät häntä psaltareilla ja kanteleilla!

4. Kiittäkäät häntä harpuilla ja tanssilla: kiittäkäät häntä harpun kielillä ja huiluilla!

5. Kiittäkäät häntä kilisevillä symbaleilla!

6. Kaikki, joilla henki on, kiittäkään Herraa, Halleluja!

Significados: Israel, Babel.

Você está lendo Salmos na edição FINNISH, Finnish Bible, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 150 capítulos, e 2461 versículos.