Salmos

1. Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2. Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3. Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4. Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5. Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6. Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7. Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8. Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9. Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10. Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11. Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12. Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13. Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14. Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15. Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16. Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17. Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18. Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19. Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20. Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21. Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22. Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24. Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25. Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28. Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

1. Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

2. Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

3. Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

4. Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

5. Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

6. Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

7. He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

8. He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

9. Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

10. Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

11. Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

12. Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

13. Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

14. Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

15. Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

16. Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

17. Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

18. Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

19. Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

20. Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

21. Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

22. Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

23. Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.

1. Asaphin Psalmi ja veisu, ettei hän hukkunut, edelläveisaajalle. (H75:2) Me kiitämme sinua, ja ilmoitamme ihmeitäs, että sinun nimes on niin läsnä.

2. Sillä ajallansa minä oikein tuomitsen.

3. Maa vapisee ja kaikki, jotka sen päällä asuvat; mutta minä vahvistan lujasti hänen patsaansa, Sela!

4. Minä sanoin öykkäreille: älkäät niin kerskatko, ja jumalattomille: älkäät vallan päälle haastako.

5. Älkäät niin pahoin haastako teidän valtanne päälle: älkäät puhuko niin niskuristi,

6. Niinkuin ei mitään hätää olisi, eikä idästä eikä lännestä, taikka vuorilta korvessa.

7. Sillä Jumala on tuomari, joka tämän alentaa ja toisen ylentää.

8. Sillä Herran kädessä on malja täynnä, väkevällä viinalla täytetty, ja siitä hän panee sisälle; vaan sen rahkan täytyy kaikkein jumalattomain maan päällä juoda, ja ryypätä ulos.

9. Mutta minä ilmoitan ijankaikkisesti, ja veisaan kiitosta Jakobin Jumalalle.

10. Ja minä tahdon särkeä kaiken jumalattomain vallan, että vanhurskasten valta korotettaisiin.

1. Asaphin Psalmi ja veisu, kanteleilla, edelläveisaajalle. (H76:2) Jumala on tuttu Juudassa, Israelissa on hänen suuri nimensä.

2. Salemissa on hänen majansa, ja Zionissa hänen asumisensa.

3. Siellä hän särkee joutsen nuolet, kilvet, miekan ja sodan, Sela!

4. Sinä olet kirkkaampi ja väkevämpi kuin ryöstövuoret.

5. Urhoolliset pitää ryöstettämän ja uneensa nukkuman; ja kaikki sotamiehet täytyy käsistänsä hermottomaksi tulla.

6. Sinun rangaistuksestas, Jakobin Jumala, vajoo uneen orhi ja ratas,

7. Sinä olet peljättävä: kuka voi seisoa sinun edessäs, koskas vihastut?

8. Koskas tuomion annat kuulua taivaasta, niin maa vapisee ja vaikenee;

9. Koska Jumala nousee tuomitsemaan, että hän auttais kaikkia raadollisia maan päällä, Sela!

10. Kuin ihmiset kiukuitsevat sinua vastaan, niin sinä voitat kunnian, ja kuin he vielä enemmin kiukuitsevat, niin sinä olet valmis.

11. Luvatkaat ja antakaat Herralle teidän Jumalallenne kaikki, jotka hänen ympärillänsä olette, viekäät lahjoja peljättävälle,

12. Joka päämiehiltä ottaa pois rohkeuden, ja on peljättävä maan kuninkaille.

1. Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. (H77:2) Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

2. Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

3. Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

4. Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

5. Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

6. Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

7. Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

8. Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

9. Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

10. Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

11. Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

12. Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

13. Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

14. Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

15. Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

16. Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

17. Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

18. Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

19. Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

20. Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

1. Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2. Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3. Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4. Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5. Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6. Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7. Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8. Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9. Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10. Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11. Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12. Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13. Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14. Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15. Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16. Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17. Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19. He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20. Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21. Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22. Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23. Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24. Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25. He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26. Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27. Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28. Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29. Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30. Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31. Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32. Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33. Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34. Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35. Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36. Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37. Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38. Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40. Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41. Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42. Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43. Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44. Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45. Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46. Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47. Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48. Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49. Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50. Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51. Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52. Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53. Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54. Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55. Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56. Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57. Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58. Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59. Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60. Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61. Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62. Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63. Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64. Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65. Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66. Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67. Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68. Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69. Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70. Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71. Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72. Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

1. Asaphin Psalmi. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyhän temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet.

2. He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyhäis lihan maan pedoille.

3. He vuodattivat heidän verensä niinkuin veden Jerusalemin ympärille, ja ei kenkään haudannut.

4. Me olemme läsnäasuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

5. Herra, kuinka kauvan sinä taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen?

6. Vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda;

7. Sillä he ovat Jakobin syöneet, ja hänen huoneensa hävittäneet.

8. Älä muistele meidän entisiä pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meidän päällemme; sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

9. Auta meitä, meidän autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian tähden: pelasta meitä, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes tähden.

10. Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heidän Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meidän silmäimme edessä, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on!

11. Anna etees tulla vankein huokaukset: suuren käsivartes kautta, korjaa kuoleman lapset,

12. Ja kosta meidän läsnäasuvaisillemme seitsemin kerroin heidän helmaansa heidän pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat.

13. Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma, kiitämme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun.

1. Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta, edelläveisaajalle. (H80:2) Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin päällä.

2. Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme.

3. Jumala, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me tulemme autetuksi.

4. Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sinä vihastut kansas rukouksiin?

5. Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,

6. Sinä olet meidät pannut riidaksi läsnäasuvaisillemme; ja meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.

7. Jumala Zebaot, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.

8. Sinä toit viinapuun Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut.

9. Sinä perkasit tien hänen eteensä, ja annoit hänen hyvästi juurtua, niin että se täytti maan.

10. Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja hänen oksillansa Jumalan sedripuut.

11. Sinä levitit hänen oksansa hamaan mereen asti, ja hänen haaransa hamaan virran tykö.

12. Miksis siis särjit hänen aitansa, että sitä kaikki ohitsekäyvät repivät.

13. Metsäsika on sen kaivanut ylös, ja metsän pedot sen syövät.

14. Jumala Zebaot, käännä siis sinuas, katso alas taivaasta ja näe, ja etsi sitä viinapuuta,

15. Ja pidä se kiintiänä, jonka sinun oikia kätes on istuttanut, (ihmisen) pojan tähden, jonka sinulles lujasti valinnut olet.

16. Se on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet.

17. Sinun kätes varjelkoon oikian kätes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet.

18. Niin emme sinusta luovu: suo meidän elää, niin me sinun nimeäs avuksi huudamme.

19. Herra Jumala Zebaot, käännä meitä: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.

1. Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) (H81:2) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

2. Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

3. Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

4. Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

5. Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

6. Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

7. Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!

8. Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

9. Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

10. Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

11. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

12. Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

13. Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

14. Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

15. Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

16. Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

1. Asaphin Psalmi. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa.

2. Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela!

3. Tehkää oikeus köyhälle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle.

4. Pelastakaat ylönkatsottua ja köyhää, ja päästäkäät häntä jumalattoman kädestä.

5. Mutta ei he tottele eikä lukua pidä: he käyvät lakkaamata pimeässä: sentähden täytyy kaikki maan perustukset kaatua.

6. Minä tosin sanoin: te olette jumalat, ja kaikki Korkeimman lapset;

7. Kuitenkin täytyy teidän kuolla niinkuin ihmiset, ja niinkuin tyrannit hukkua.

8. Nouse, Jumala, ja tuomitse maa; sillä kaikki pakanat ovat sinun omas.

1. Asaphin Psalmi ja veisu. (H83:2) Jumala, älä niin ratki vaikene, ja älä niin ääneti ole: Jumala, älä sitä niin kärsi.

2. Sillä katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylentävät päänsä.

3. He pitävät kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pitävät neuvoa sinun salatuitas vastaan,

4. Sanoen: tulkaat, hävittäkäämme heitä, niin ettei he ensinkään kansa olisikaan, ettei Israelin nimeä silleen muisteltaisi.

5. Sillä he ovat sydämessänsä panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan:

6. Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset,

7. Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset.

8. Assur on myös itsensä heihin liittänyt, auttamaan Lotin lapsia, Sela!

9. Tee niille niinkuin Midianilaisille, niinkuin Siseralle, niinkuin Jabinille Kisonin ojan tykönä;

10. Jotka mestattiin Endorin tykönä, ja tulivat loaksi maan päälle.

11. Tee heidän pääruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin, ja kaikki heidän ylimmäisensä niinkuin Seban ja Salmunnan,

12. Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet.

13. Jumala, tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edessä.

14. Niinkuin kulo metsän polttaa, ja niinkuin liekki mäet sytyttää;

15. Vainoo juuri niin heitä sinun rajuilmallas, ja hämmästytä heitä tuulispäälläs.

16. Täytä heidän kasvonsa häpiällä, että he sinun nimeäs, Herra, etsisivät.

17. Hävetköön he ja hämmästyköön ijankaikkisesti, ja häpiään tulkoon ja hukkukoon.

18. Niin he saavat tuta, että sinä, jonka ainoan nimi on Herra, olet ylimmäinen kaikessa maailmassa.

1. Koran lasten Psalmi, Gittitin päällä, edelläveisaajalle. (H84:2) Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot!

2. Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.

3. Sillä lintu on huoneen löytänyt, ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

4. Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela!

5. Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun pitävät väkenänsä, ja sydämestänsä vaeltavat sinun jälkees,

6. Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan.

7. He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa.

8. Herra Jumala Zebaot, kuule minun rukoukseni: ota, Jakobin Jumala, tätä korviis, Sela!

9. Katsele siis, Jumala, meidän kilpemme, katso sinun voideltus kasvoja.

10. Sillä yksi päivä esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen minä olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa.

11. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei hän anna hurskailta mitään hyvää puuttua.

12. Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.

1. Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. (H85:2) Herra, sinä kuin (muinen) olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit,

2. Sinä anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heidän syntinsä peitit, Sela!

3. Sinä lepytit kaiken vihas, ja käänsit sinuas vihas julmuudesta.

4. Käännä meitä, meidän autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meistä.

5. Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meidän päällemme? eli vihas pitää sukukunnasta sukukuntaan?

6. Etkös käänny, ja meitä virvoita, että kansas sinussa iloitsis?

7. Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.

8. Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi.

9. Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis;

10. Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;

11. Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;

12. Että myös meille Herra hyvin tekis, ja meidän maamme hedemänsä antais;

13. Että vanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyis ja menestyis.

1. Davidin rukous. Kallista, Herra, korvas ja kuule minua; sillä minä olen raadollinen ja köyhä.

2. Kätke minun sieluni; sillä minä olen pyhä. Auta minua, minun Jumalani, palveliaas, joka sinuun luotan.

3. Herra, ole minulle armollinen; sillä minä huudan ylipäivää sinua.

4. Ilahuta palvelias sielu; sillä sinun tykös, Herra, minä ylennän sieluni.

5. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja armollinen, sangen laupias kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.

6. Ota korviis, Herra, minun rukoukseni, ja ota vaari minun rukoukseni äänestä.

7. Tuskassani minä sinua rukoilen, ettäs minun kuulisit.

8. Herra! ei ole yksikään jumalista sinun kaltaises, ja ei ole kenkään, joka niin tehdä taitaa kuin sinä.

9. Kaikki pakanat, jotka tehnyt olet, pitää tuleman ja kumartaman sinua, Herra, ja sinun nimeäs kunnioittaman,

10. Ettäs niin suuri olet, ja teet ihmeitä; ja sinä olet yksinäs Jumala.

11. Osoita minulle, Herra, sinun ties, vaeltaakseni sinun totuudessas: kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäs pelkäisin.

12. Minä kiitän sinua, Herra minun Jumalani, kaikesta sydämestäni, ja kunnioitan sinun nimeäs ijankaikkisesti.

13. Sillä sinun hyvyytes on suuri minussa, ja sinä olet pelastanut sieluni syvimmästä helvetistä.

14. Jumala! ylpiät karkaavat minua vastaan, ja julmain joukot väijyvät minun sieluani, ja ei pidä sinua silmäinsä edessä.

15. Mutta sinä, Herra Jumala, olet armollinen ja laupias, kärsiväinen ja sangen hyvä ja vakaa.

16. Käännä itses minuun päin, ole minulle armollinen; vahvista palveliaas sinun voimallas, ja auta piikas poikaa.

17. Tee merkki minun kanssani, että minulle hyvin kävis, ja he sen näkisivät, jotka minua vihaavat, ja häpeäisivät, että sinä Herra autat ja lohdutat minua.

1. Psalmi, Koran lasten veisu. Hän on vahvasti perustettu pyhäin vuorten päälle.

2. Herra rakastaa Zionin portteja enempi kuin kaikkia Jakobin asuinsioja.

3. Korkiat ja kunnialliset asiat sinussa saarnataan, sinä Jumalan kaupunki, Sela!

4. Minä annan saarnata Rahabin ja Babelin edessä, että he minun tuntevat: katso, Philistealaiset, Tyrolaiset ja Etiopialaiset syntyvät siellä.

5. Zionille pitää sanottaman, että kaikkinaiset kansat siellä syntyvät, ja että Korkein sitä rakentaa.

6. Herra antaa saarnata kirjoituksessa kaikkinaisilla kielillä, että myös muutamat heistä siellä syntyvät, Sela!

7. Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun lähteeni sinussa.

1. Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. (H88:2) Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

2. Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

3. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

4. Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

5. Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

6. Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

7. Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

8. Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

9. Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

10. Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

11. Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

12. Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

13. Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

14. Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

15. Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

16. Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

17. Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

18. Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

1. Etanin sen Esrahilaisen opetus. (H89:2) Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

2. Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

3. Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

4. Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

5. Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

6. Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

7. Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

8. Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

9. Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

10. Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

11. Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

12. Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

13. Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

14. Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

15. Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

16. Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

17. Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

18. Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

19. Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

20. Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

21. Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

22. Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

23. Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

24. Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

25. Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

26. Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

27. Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

28. Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

29. Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

30. Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

31. Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

32. Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

33. Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

34. En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

35. Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

36. Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

37. Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

38. Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

39. Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

40. Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

41. Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

42. Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

43. Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

44. Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

45. Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

46. Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

47. Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

48. Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

49. Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

50. Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

51. Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

52. Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!

Significados: Israel, Tabor, Hermon.

Você está lendo Salmos na edição FINNISH, Finnish Bible, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 150 capítulos, e 2461 versículos.