Salmos

1. Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

2. Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

5. Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

6. Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

7. Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.

8. Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

9. Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

11. Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

12. Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

13. Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

14. Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

15. Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

16. Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

17. Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!

1. Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

2. Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

3. Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4. Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5. Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6. Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7. Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

8. Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

9. Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

10. Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

11. Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

12. Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

13. Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

14. Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

15. Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

16. Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

1. Psalmi sabbatina veisattava. (H92:2) Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2. Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3. Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4. Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5. Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6. Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7. Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8. Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9. Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10. Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11. Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12. Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13. Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14. Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15. Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.

1. Herra on kuningas: hän on pukenut yllensä suuren kunnian: Herra on pukenut ja vyöttänyt itsensä väkevyydellä, ja on vahvistanut maan piirin, ettei sen pidä liikkuman.

2. Siitä ajasta pysyy sinun istuimes vahvana: sinä olet ijankaikkinen.

3. Herra, vesikosket paisuvat, vesikosket paisuttavat pauhinansa, vesikosket paisuttavat aaltonsa.

4. Aallot meressä ovat suuret ja pauhaavat hirmuisesti; mutta Herra on vielä väkevämpi korkeudessa.

5. Sinun todistukses ovat aivan lujat: pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra, ijankaikkisesti.

1. Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

2. Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

3. Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

4. Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

5. Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

6. Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

7. Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

8. Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

9. Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

10. Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

11. Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

12. Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

13. Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

14. Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

15. Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

16. Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

17. Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

18. Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

19. Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

20. Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

21. He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

22. Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

23. Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

1. Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

2. Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

3. Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

4. Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

5. Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

6. Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

7. Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

8. Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

9. Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

10. Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

11. Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

1. Veisatkaat Herralle uusi veisu: veisatkaat Herralle, kaikki maa!

2. Veisatkaat Herralle, ja kiittäkäät hänen nimeänsä: julistakaat päivä päivältä hänen autuuttansa.

3. Luetelkaat pakanain seassa hänen kunniaansa, kaikkein kansain seassa hänen ihmeitänsä!

4. Sillä Herra on suuri ja sangen kiitettävä, ihmeellinen kaikkein jumalain seassa.

5. Sillä kaikki kansain jumalat ovat epäjumalat; mutta Herra on taivaat tehnyt.

6. Kunnia ja kaunistus ovat hänen edessänsä, väkevyys ja kauneus hänen pyhässänsä.

7. Kansain sukukunnat, tuokaat Herralle, tuokaat Herralle kunnia ja voima!

8. Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia: tuokaat lahjoja ja tulkaat hänen esihuoneisiinsa!

9. Kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa: peljätkään häntä kaikki maailma!

10. Sanokaat pakanain seassa: Herra on kuningas, joka maan piirin on vahvistanut, ettei se liiku, ja tuomitsee kansan oikeudella.

11. Taivaat riemuitkaan, ja maa iloitkaan: meri pauhatkaan ja mitä siinä on.

12. Kedot olkaan iloiset, ja kaikki mitkä hänessä ovat, ja kaikki puut ihastukaan metsissä,

13. Herran edessä; sillä hän tulee, hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa ja kansat totuudessansa.

1. Herra on kuningas, siitä maa iloitkaan: olkoon saaret riemuiset, niin monta kuin heitä on.

2. Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä: vanhurskaus ja tuomio ovat hänen istuimensa vahvistus.

3. Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa ympärillä hänen vihollisensa.

4. Hänen leimauksensa välkkyvät maan piirin päällä: maa näkee sen ja vapisee.

5. Vuoret sulavat niinkuin vedenvaha Herran edessä, koko maailman Herran edessä.

6. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

7. Hävetkäät kaikki, jotka kuvia palvelevat, ja kerskaavat epäjumalista: kumartakaat häntä kaikki enkelit.

8. Zion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret ovat riemuissansa, Herra, sinun hallituksestas.

9. Sillä sinä, Herra, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sinä olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse.

10. Te kuin Herraa rakastatte, vihatkaat pahaa! hän kätkee pyhäinsä sielut: jumalattomain käsistä hän heitä pelastaa.

11. Vanhurskaalle koittaa valkeus, ja ilo hurskaille sydämille,

12. Vanhurskaat iloitkaat Herrassa, kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.

1. Psalmi. Veisatkaat Herralle uusi veisu; sillä hän tekee ihmeitä. Hän saa voiton oikialla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa.

2. Herra antaa tiettäväksi tehdä autuutensa: kansain edessä hän ilmoittaa vanhurskautensa.

3. Hän muistaa armonsa ja totuutensa Israelin huoneelle: kaikki maailman ääret näkevät meidän Jumalamme autuuden.

4. Riemuitkaat Herralle kaikki maa: veisatkaat, ylistäkäät ja kiittäkäät.

5. Kiittäkäät Herraa kanteleella, kanteleella ja psalmilla,

6. Vaskitorvilla ja basunilla: riemuitkaat Herran, kuninkaan, edessä.

7. Meri pauhatkaan ja kaikki, mitä hänessä on, maan piiri ja jotka asuvat sen päällä.

8. Kosket pauhatkaan ilosta, ja kaikki vuoret olkaan iloiset,

9. Herran edessä; sillä hän tulee maata tuomitsemaan: hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella ja kansat oikeudella.

1. Herra on Kuningas, kansat kiukuitsevat: hän istuu Kerubimin päällä, sentähden liikkuu maailma.

2. Suuri on Herra Zionissa, ja korkein kaikkein kansain ylitse.

3. Kiittäkään he sinun suurta ja ihmeellistä nimeäs, joka pyhä on.

4. Ja Kuninkaan voima rakastaa oikeutta: sinä toimitat oikeuden, sinä saatat tuomion ja vanhurskauden Jakobissa.

5. Korottakaat Herraa meidän Jumalaamme, ja kumartakaat hänen astinlautansa juuressa, sillä hän on pyhä.

6. Moses ja Aaron hänen pappeinsa seassa, ja Samuel niiden seassa, jotka hänen nimeänsä avuksensa huutavat: he avuksensa huutavat Herraa, ja hän kuulee heidän rukouksensa.

7. Hän puhui heille pilven patsaasta: he pitivät hänen todistuksensa ja säätynsä, jonka hän heille antoi.

8. Herra, sinä olet Jumalamme, sinä kuulit heidän rukouksensa: sinä, Jumala, annoit heille anteeksi, ja laitit heidän työnsä.

9. Korottakaat Herraa meidän Jumalaamme, ja kumartakaat hänen pyhällä vuorellansa; sillä Herra meidän Jumalamme on pyhä.

1. Kiitos-Psalmi. Riemuitkaat Herralle, kaikki maa!

2. Palvelkaat Herraa ilolla: tulkaat hänen kasvoinsa eteen riemulla!

3. Tietäkäät, että Herra on Jumala: hänpä meidän teki, ja emme itse meitämme, kansaksensa ja laitumensa lampaiksi.

4. Menkäät hänen porttiinsa kiitoksella, hänen esihuoneisiinsa veisulla: kiittäkäät häntä ja ylistäkäät hänen nimeänsä!

5. Sillä Herra on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja hänen totuutensa sukukunnasta sukukuntaan.

1. Davidin Psalmi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta: sinulle, Herra, minä veisaan.

2. Minä tahdon vaarin ottaa oikiasta tiestä, koskas minun tyköni tulet: minä tahdon vaeltaa sydämeni vakuudessa minun huoneessani.

3. En minä ota pahaa asiaa eteeni: minä vihaan väärintekiöitä, ja en salli heitä olla tykönäni.

4. Nurja sydän olkoon minusta pois: en minä kärsi pahaa.

5. Joka lähimmäistänsä salaa panettelee, sen minä hukutan: en minä kärsi ylpeitä ja röyhkeitä.

6. Minun silmäni katsovat uskollisia maan päällä, että he asuisivat minun tykönäni: joka vaeltaa oikialla tiellä, se pitää oleman minun palveliani.

7. Petollisia ihmisiä en minä pidä huoneessani: ei valehteliat menesty minun tykönäni.

8. Varhain minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, hävittääkseni kaikkia pahantekiöitä Herran kaupungista.

1. Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2. Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3. Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4. Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6. Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7. Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8. Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9. Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10. Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11. Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12. Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13. Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14. Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15. Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16. Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17. Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18. Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19. Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20. Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21. Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22. Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23. Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24. Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25. Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26. Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27. Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28. Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

1. Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

2. Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

3. Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

4. Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

5. Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

6. Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

7. Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

8. Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

9. Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

10. Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

11. Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

13. Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

14. Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

15. Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

16. Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

17. Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

18. Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

19. Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

20. Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

21. Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

22. Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

1. Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

2. Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

3. Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

4. Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

5. Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

6. Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

7. Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

8. Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

9. Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

10. Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

11. Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

12. Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

13. Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

14. Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

15. Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

16. Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

17. Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

18. Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

19. Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

20. Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

21. Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

22. Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

23. Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

24. Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

25. Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

26. Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

27. Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

28. Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

29. Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

30. Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

31. Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

32. Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

33. Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

34. Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

35. Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

1. Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!

2. Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.

3. Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!

4. Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!

5. Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.

6. Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.

7. Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.

8. Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,

9. Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.

10. Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,

11. Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.

12. Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,

13. Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:

14. Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.

15. Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.

16. Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

17. Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.

18. He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,

19. Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.

20. Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,

21. Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,

22. Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.

23. Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.

24. Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.

25. Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.

26. Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.

27. Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.

28. Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.

29. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

30. Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.

31. Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.

32. Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

33. Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.

34. Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

35. Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.

36. Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,

37. Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.

38. Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.

39. Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.

40. He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.

41. Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.

42. Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,

43. Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,

44. Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.

45. Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!

1. Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2. Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

3. Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

4. Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

5. Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

6. Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

7. Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

8. Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

9. Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

10. Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

11. Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

12. Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

13. Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

14. He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

15. Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

16. Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

17. Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

18. Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

19. He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

20. Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

21. He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

22. Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

23. Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

24. Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

25. Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

26. Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

27. Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

28. Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

29. Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

30. Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

32. Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

33. Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

34. Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

35. Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

36. Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

37. Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

38. Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

39. Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

40. Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

41. Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

42. Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

43. Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

44. Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

45. Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

46. Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

47. Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

48. Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Significados: Samuel, Israel.

Você está lendo Salmos na edição FINNISH, Finnish Bible, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 150 capítulos, e 2461 versículos.