1. Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2.

3. Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?

4. Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?

5. Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?

6. Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.

7. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.

8. Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.

9. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.

10. Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut-

11. vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut.

12. Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.

13. Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?

14. Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'

15. Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,

16. ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

17. jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'

18. Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.

19. Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:

20. 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.

21. Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.

22. Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

23. Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,

24. viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.

25. Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,

26. silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

27. Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.

28. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

29. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.

1. Job vastasi ja sanoi:

2.

3. Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4. Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

5. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7. Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

9. jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

11. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

13. Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14. Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15. Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16. Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

1.

2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3. Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.

4. He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5. Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.

6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9. idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

10. He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11. Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

14. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.

16. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.

17.

18.

19. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

20. idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.

21.

22.

23. Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24. He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2.

3. Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita?

4. Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?

5. Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;

1. Job vastasi ja sanoi:

2.

3. Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!

4. Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?

5. Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.

6. Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.

7. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.

8. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.

9. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.

10. Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.

11. Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

12. Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

1. Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2.

3. niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4. eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

5. Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

6. Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

7. Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

8. Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9. Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

10. Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

11. Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12. Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

13. Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14. Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15. Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16. Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

17. kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

18. Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19. Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20. Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21. Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22. Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

Você está lendo na edição PR-1938, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 42 capítulos, e 1034 versículos.