1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

6.

7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

1.

2. Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.

3. Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

4. Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

5. Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

6. Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.

7. Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

8. Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

9. 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

10. Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;

11. hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

12. Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

13. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

14. Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,

16. silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

17. kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

18. säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

19. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

20. ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

21. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

22. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

23. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,

24. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.

25. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

26. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;

28. hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

29. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

30. palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

31. Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.

32. Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

1. Ja Elihu lausui ja sanoi:

2.

3. Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.

4. Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.

5. Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.

6. Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'

7. Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,

8. joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?

9. Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.

10. Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.

11. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.

12. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

13. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?

14. Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,

15. niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.

16. Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.

17. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,

18. joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',

19. joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?

20. Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.

21. Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.

22. Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.

23. Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;

24. hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.

25. Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.

26. Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,

27. koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,

28. vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.

29. Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,

30. ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.

31. Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.

32. Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'

33. Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.

34. Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:

35. 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.

36. Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!

1. Elihu lausui ja sanoi:

2.

3. että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'

4. Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.

5. Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

6. Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?

7. Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?

8. Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

9. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

10. ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

11. joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'

12. Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.

13. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,

14. saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.

15. Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,

1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2.

3. Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

4. sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

5. Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

6. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

7. Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

8. Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

9. niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

10. avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

11. Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

12. Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

13. Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

14. Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

15. Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

16. Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

17. Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18. Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19. Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

20. Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

21. Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

22. Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

23. Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

24. Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

25. kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

26. Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

27. Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

28. jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

29. Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

30. Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

31. Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

32. Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

1.

2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4. Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

6. Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

7. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

8. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

9. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

11. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

12. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

13. Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

14. Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

15. Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

16. Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

18. kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

21. Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

23. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

Você está lendo na edição PR-1938, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 42 capítulos, e 1034 versículos.