1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2.

3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16. Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

1.

2. Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

3. Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

4. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5. Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

6. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,

7. vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

8. Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

9. hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

10. joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,

11. että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

12. Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

13. hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

14. päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

15. Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.

16. Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

17. Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

18. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

19. Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

20. Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

21. Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22. Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.

23. Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

24. Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

25. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

1. Job vastasi ja sanoi:

2.

3. Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6. Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7. Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10. Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12. Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

13. Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

17. auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19. Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

20. he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

21. Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

22. Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23. pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26. Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28. Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29. Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

1.

2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.

6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

10. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

11. Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

12. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

20. Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2.

3. Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4. Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

5. Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6. jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

7. Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8. Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

9. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10. He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

11. 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

12. Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

13. Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

14. hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

15. Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

16. Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17. Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

18. Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

19. Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'

20. Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.

21. Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

1. Job vastasi ja sanoi:

2.

3. Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

4. Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

5. Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

6. hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

7. hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

8. hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9. hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

10. hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

11. Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

12. Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

13. Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

14. Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

15. Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

16. Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

17. hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

18. joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

20. Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29. Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

30. Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

32. Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

33. Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

34. ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

1.

2. minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4. Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5. Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6. koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

7. vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8. Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9. Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10. Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11. Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13. Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14. jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15. Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16. Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17. Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19. Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20. Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

21. ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

1. Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2.

3. Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

4. Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

5. Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

7. Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

8. Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää?

9. Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

10. Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

11. Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

12. Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

13. Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-

14. mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-

15. silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

16. Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

18. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,

19. asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

1. Job vastasi ja sanoi:

2.

3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

4. Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.

5. Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

6.

7.

8. tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.

9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,

10.

11.

12.

13.

14. Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

15. Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

16. Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

17. Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.

18. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

19. Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.

20. Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.

21. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.

22. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.

23. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.

24. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

1.

2. Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.

3. Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

4. Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.

5. Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

6. Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

7. Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

8. tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?

9. Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

10. Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.

11. Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

12. Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

13. Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

14. Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

15. Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

16. Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

17. Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

18. Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.

19. Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

20. Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

21. ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

22. sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

23. Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

24. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

25. Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,

26. koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

27.

28. Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate.

1.

2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9. niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11. Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19. vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

Você está lendo na edição PR-1938, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 42 capítulos, e 1034 versículos.