2 Samuel

1.

2. Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet säästävänsä heidät, mutta Saul, joka ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja, oli yrittänyt tuhota heidät. Kuningas kutsui nyt gibeonilaiset luokseen

3.

4.

5.

6.

7. Sen valan vuoksi, jonka Daavid ja Saulin poika Jonatan olivat keskenään Herran nimeen vannoneet, kuningas säästi Jonatanin pojan Mefibosetin, Saulin pojanpojan.

8. Hän otti kaksi Aijan tyttären Rispan poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä viisi Saulin tyttären Merabin poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt meholalaiselle Adrielille, Barsillain pojalle.

9. Heidät hän antoi gibeonilaisten käsiin, ja nämä teloittivat heidät vuorella Herran edessä. Näin he kuolivat kaikki yhdessä. Heidät surmattiin elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alkaessa.

10. Rispa, Aijan tytär, otti säkkikankaan ja levitti sen makuusijakseen vuorelle. Hän pysyi siellä elonkorjuun alusta syyssateiden tuloon asti ja vartioi ruumiita, niin etteivät päivällä taivaan linnut eivätkä yöllä pedot päässeet niiden kimppuun.

11. Kun Daavid sai tietää, mitä Saulin sivuvaimo Rispa, Aijan tytär, oli tehnyt,

12. hän haki Gileadin Jabesista pois Saulin ja Jonatanin luut; kaupungin miehet olivat salaa tuoneet sinne heidän ruumiinsa Bet-Seanin torilta, jonne filistealaiset olivat ripustaneet ne voitettuaan Saulin Gilboanvuorella.

13. Daavid toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut. Myös teloitettujen jäännökset koottiin

14. ja haudattiin yhdessä Saulin ja Jonatanin luitten kanssa Benjaminin alueelle Selaan, Saulin isän Kisin hautaan. Kun kaikki kuninkaan määräykset oli pantu täytäntöön, Jumala kuuli kansan rukoukset.

15. Filistealaisten ja israelilaisten välille syttyi jälleen sota, ja Daavid lähti miehineen filistealaisia vastaan. Taistelun kestäessä Daavid väsyi,

16. ja Jisbi-Benob, Rafan jälkeläinen, jolla oli kolmensadan sekelin painoinen pronssipeitsi ja vyöllä uusi miekka, aikoi lyödä hänet hengiltä.

17.

18. Sen jälkeen syntyi Gobissa filistealaisten kanssa taistelu, jossa husalainen Sibbekai surmasi Safin, Rafan jälkeläisen.

19. Ja jälleen syntyi Gobissa taistelu filistealaisten kanssa, ja betlehemiläinen Elhanan, Jairin poika, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka keihäänvarsi oli kuin kangaspuiden tukki.

20. Ja jälleen syntyi Gatissa taistelu. Siellä oli jättiläiskokoinen mies, jolla oli kummassakin kädessä kuusi sormea ja kummassakin jalassa kuusi varvasta, yhteensä kaksikymmentäneljä; hänkin oli Rafan jälkeläisiä.

21. Hän pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet.

22. Näin nämä neljä gatilaista Rafan jälkeläistä kaatuivat Daavidin ja hänen miestensä lyöminä.

1. Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

2. -- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

3. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

4. Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

5. Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

6. tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

7. Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

8. Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

9. Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

10. Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

11. hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

12. Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

13. Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

15. hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

16. Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

17. Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

18. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

19. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

20. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

21. Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

22. Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

23. Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

24. Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

25. Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

26. Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

27. puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

28. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

29. Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

30. Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

31. Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

32. Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

33. Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

34. hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

35. Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

36. Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

37. sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

38. Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

39. minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

40. Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

41. Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

42. He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

43. Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

44. Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

45. Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

46. heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

47. Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

48. Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

49. hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

50. Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

51. Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

1. Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat: -- Näin sanoo Daavid, Iisain poika, näin sanoo mies, jonka Korkein on korottanut, Jaakobin Jumalan voideltu, hän, jota Israelin laulut ylistävät:

2. Herran henki puhuu minun kauttani, hänen sanansa on minun kielelläni.

3.

4.

5. Eikö näin ole Jumalan edessä minun sukuni laita? Hän on solminut kanssani ikuisen liiton, hyvin säädetyn, kestävän ja lujan. Mikä on minulle avuksi ja mitä toivon, sen kaiken hän sallii menestyä.

6. Mutta kelvottomat ovat kuin ohdakkeet, jotka viskataan pois, joita kukaan ei ota käteensä.

7. Niihin kosketaan vain raudalla ja keihäänvarrella. Tulenliekeissä ne poltetaan.

8. Nämä ovat Daavidin parhaiden soturien nimet: Hakmonilainen Isboset, kolmesta suurimmasta soturista ensimmäinen. Hänen raivoisa sotakirveensä kaatoi yhdellä kertaa kahdeksansataa miestä.

9. Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hänkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. Hän oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Kun israelilaiset lähtivät pakoon,

10. hän pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä meni tunnottomaksi ja kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinä päivänä suuren voiton, ja kun sotilaat palasivat Eleasarin luo, he pääsivät suoraan ryöstämään kaatuneita.

11. Seuraava oli hararilainen Samma, Agen poika. Filistealaiset olivat kokoontuneet Lehiin, jossa oli virnaa kasvava pelto. Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltä,

12. mutta Samma asettui keskelle peltoa, puolusti sitä ja löi filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.

13. Kolmenkymmenen päällikön joukosta lähti kerran kolme Daavidin luo vuoristoon, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli silloin leirissä Refaiminlaaksossa.

14. Daavid oli turvapaikassaan vuorilla, ja filistealaisilla oli etuvartionsa Betlehemissä.

15.

16. Nuo kolme soturia tunkeutuivat silloin filistealaisten leiriin, ammensivat Betlehemin porttikaivosta vettä ja toivat sen Daavidille. Mutta hän ei tahtonutkaan juoda, vaan vuodatti veden uhriksi Herralle.

17.

18. Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, oli noiden kolmenkymmenen päällikkö. Hänen raivoisa keihäänsä kaatoi kolmesataa miestä, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.

19. Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkain, ja hän oli heidän päällikkönsä, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja.

20. Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitä. Hän surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui vesisäiliöön ja tappoi siellä leijonan.

21. Hän surmasi myös erään isokokoisen egyptiläisen. Tällä oli kädessään keihäs, ja Benaja meni sauva kädessä häntä vastaan, tempasi häneltä keihään ja tappoi hänet sillä.

22. Tällaisia tekoja teki Benaja, Jojadan poika, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.

23. Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkaimpia, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.

24. Noiden kolmenkymmenen joukossa oli myös Asael, Joabin veli, sekä betlehemiläinen Elhanan, Dodon poika,

25. harodilainen Samma, harodilainen Elika,

26. peletiläinen Heles, tekoalainen Ira, Ikkesin poika,

27. anatotilainen Abieser, husalainen Sibbekai,

28. ahoahilainen Salmon, netofalainen Mahrai,

29. netofalainen Heleb, Baanan poika, Ittai, Ribain poika, Benjaminin Gibeasta,

30. pireatonilainen Benaja, nahale-gaasilainen Hiddai,

31. bet-arabalainen Abi-Albon, bahurimilainen Asmavet,

32. saalbonilainen Eljahba, gunilainen Jasen,

33. hararilainen Jonatan, Samman poika, ararilainen Ahiam, Sararin poika,

34. Elifelet, Ahasbain poika, maakalainen Hefer, gilolainen Eliam, Ahitofelin poika,

35. karmelilainen Hesrai, arbilainen Paarai,

36. sobalainen Jigal, Natanin poika, gadilainen Bani,

37. ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, joka oli Joabin, Serujan pojan, aseenkantaja,

38. jeteriläinen Ira, jeteriläinen Gareb

39. ja heettiläinen Uria, kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän.

1.

2.

3.

4. Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli antanut Joabille ja sotaväen päälliköille. Joab lähti sotaväen päälliköiden kanssa kuninkaan luota laskemaan Israelin väkeä.

5. He kulkivat Jordanin yli, tulivat ensin Aroeriin ja jokilaakson keskellä olevaan kaupunkiin ja jatkoivat sieltä matkaa kohti Gadia ja Jaeseria.

6. Sieltä he kulkivat Gileadiin ja heettiläisten alueelle Kadesiin, saapuivat Daniin ja kääntyivät Sidoniin.

7. He kävivät Tyroksen linnoituksessa ja kaikissa hivviläisten ja kanaanilaisten kaupungeissa ja lähtivät sitten Juudan Negeviin päin, kohti Beersebaa.

8. Kierreltyään kaikkialla maassa he palasivat yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua Jerusalemiin.

9. Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.

10.

11. Kun Daavid aamulla nousi, oli hänen näkijälleen, profeetta Gadille, tullut näin kuuluva Herran sana:

12. Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: 'Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'

13.

14.

15. Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä.

16.

17.

18.

19. Daavid teki kuten Gad oli sanonut ja lähti paikalle, jonka Herra oli määrännyt.

20. Kun Arauna katsahti alas rinteelle, hän näki kuninkaan ja kuninkaan miesten olevan tulossa. Hän lähti heitä vastaan ja heittäytyi maahan kuninkaan eteen.

21.

22.

23.

24.

25. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Herra kuuli nyt kansan rukoukset, ja Israel vapautui vitsauksesta.

Significados: Saul, Abisai, Ira, Bani, Israel.

Você está lendo 2 Samuel na edição PR, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 24 capítulos, e 679 versículos.