2 Samuel

1.

2.

3. Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellÀ heidÀn kanssaan liiton Herran edessÀ, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.

4. Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hÀn hallitsi neljÀkymmentÀ vuotta:

5. seitsemÀn vuotta kuusi kuukautta Juudan kuninkaana Hebronissa ja kolmekymmentÀkolme vuotta koko Israelin ja Juudan kuninkaana Jerusalemissa.

6.

7. Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki.

8.

9. Daavid asettui asumaan linnoitukseen ja nimesi paikan Daavidin kaupungiksi. HÀn laajensi sitÀ eri suuntiin Millon ja keskustan vÀlillÀ.

10. Daavidin mahti kasvoi yhÀ, sillÀ Herra Jumala Sebaot oli hÀnen kanssaan.

11. Tyroksen kuningas Hiram lÀhetti Daavidin luo lÀhettilÀitÀ sekÀ toimitti hÀnelle setripuuta, kirvesmiehiÀ ja kivenhakkaajia, ja nÀmÀ miehet rakensivat Daavidille palatsin.

12. Daavid ymmÀrsi, ettÀ Herra oli vahvistanut hÀnen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hÀnen kuninkuutensa menestyÀ kansansa Israelin vuoksi.

13. Sen jÀlkeen, kun Daavid oli siirtynyt Hebronista Jerusalemiin, hÀn otti vielÀ useita vaimoja ja sivuvaimoja, ja hÀnelle syntyi poikia ja tyttÀriÀ.

14. HĂ€nen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo,

15. Jibhar, Elisua, Nefeg, Jafia,

16. Elisama, Eljada ja Elifelet.

17. Kun filistealaiset kuulivat, ettÀ Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lÀhtivÀt kaikki liikkeelle kÀydÀkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tÀstÀ tiedon Daavid lÀhti turvapaikkaansa vuorille.

18. Filistealaiset tulivat ja levittÀytyivÀt Refaiminlaaksoon.

19.

20.

21. Filistealaiset jÀttivÀt sinne jumalankuvansa, ja Daavid ja hÀnen miehensÀ kuljettivat ne pois.

22. Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittÀytyivÀt Refaiminlaaksoon.

23.

24.

25. Daavid teki niin kuin Herra oli kÀskenyt, ja hÀn löi filistealaiset ja ajoi heitÀ takaa Gebasta Geserin liepeille asti.

1. Daavid kokosi jÀlleen kaikki Israelin parhaat soturit, kolmekymmentÀtuhatta miestÀ.

2. HÀn lÀhti koko joukkonsa kanssa hakemaan Juudan Baalasta Herralle Sebaotille pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat.

3. He nostivat Jumalan arkun uusiin vaunuihin ja kuljettivat sen pois Abinadabin talosta kukkulalta. Uusia vaunuja ohjasivat Abinadabin pojat Ussa ja Ahjo.

4. Ussa kulki arkun vierellÀ, ja Ahjo kulki sen edellÀ.

5. Ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Herran edessÀ ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, helistimiÀ ja symbaaleja.

6. Mutta kun he saapuivat Nakonin puimatantereen kohdalle, hÀrÀt alkoivat vikuroida, ja Ussa ojensi kÀtensÀ ja tarttui Jumalan arkkuun.

7. Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Jumala löi hÀntÀ tuon hairahduksen tÀhden, niin ettÀ hÀn kuoli Jumalan arkun viereen.

8. Daavid kauhistui, kun Herra oli nÀin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tÀtÀ nimeÀ siitÀ kÀytetÀÀn vielÀ nytkin.

9.

10. HÀn ei tahtonut viedÀ Herran arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jÀtti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon.

11. Herran arkku oli kolmen kuukauden ajan siellÀ, ja Herra siunasi Obed-Edomia ja koko hÀnen perhettÀÀn.

12. Mutta kun Daavid kuuli, ettÀ Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Obed-Edomin koko perhettÀ ja hÀnen omaisuuttaan, hÀn lÀhti Obed-Edomin taloon ja toi sieltÀ Jumalan arkun riemusaatossa Daavidin kaupunkiin.

13. Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi sonnin ja syöttövasikan.

14. PelkkÀ pellavakasukka yllÀÀn hÀn tanssi rajusti Herran edessÀ.

15. Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat.

16. Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytÀr Mikal katseli ikkunasta. NÀhdessÀÀn kuningas Daavidin hyppivÀn ja tanssivan Herran edessÀ Mikal halveksi hÀntÀ mielessÀÀn.

17. Herran arkku tuotiin paikalleen telttaan, jonka Daavid oli pystyttÀnyt sitÀ varten, ja Daavid uhrasi Herran edessÀ polttouhreja ja yhteysuhreja.

18. Uhritoimituksen pÀÀtettyÀÀn hÀn siunasi kansan Herran Sebaotin nimeen

19. ja jakoi kansalle, koko Israelin vÀelle, miehille ja naisille, kullekin uhrileivÀn, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen. Sitten kaikki lÀhtivÀt kotiinsa.

20.

21.

22.

23. EikÀ Saulin tytÀr Mikal koko elinaikanaan saanut lasta.

1. Kuningas Daavid asui nyt palatsissaan, ja Herra oli antanut hÀnen pÀÀstÀ rauhaan kaikista vihollisista, joita hÀnen ympÀrillÀÀn oli ollut.

2.

3.

4. Mutta yöllÀ Natanille tuli tÀmÀ Herran sana:

5.

6. SiitÀ pÀivÀstÀ alkaen, jolloin johdatin israelilaiset pois EgyptistÀ, aina tÀhÀn pÀivÀÀn asti minÀ en ole asunut rakennuksessa, vaan olen vaeltanut asuen teltassa ja majassa.

7. Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekÀÀn Israelin johtajista, joiden olen kÀskenyt paimentaa kansaani Israelia: 'Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?'

8.

9. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missÀ olet kulkenut, ja olen raivannut viholliset pois edestÀsi, ja minÀ teen sinun nimesi yhtÀ suureksi kuin maan mahtavien nimet.

10. MinÀ hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin ettÀ se saa asua levollisesti aloillaan. EivÀtkÀ vÀÀryyden tekijÀt enÀÀ sorra sitÀ niin kuin ennen,

11.

12. Kun pÀivÀsi ovat pÀÀttyneet ja sinÀ lepÀÀt isiesi luona, minÀ asetan hallitsemaan sinusta polveutuvan suvun ja vakiinnutan sen kuninkuuden.

13. Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minÀ pidÀn hÀnen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti.

14. MinÀ olen oleva hÀnelle isÀ, ja hÀn on oleva minulle poika, ja jos hÀn tekee vÀÀrin, kuritan hÀntÀ niin kuin ihmiset lapsiaan.

15. Mutta minÀ pysyn uskollisena enkÀ hylkÀÀ hÀntÀ, niin kuin hylkÀsin Saulin, jonka siirsin pois sinun tieltÀsi.

16.

17. Natan kertoi Daavidille kaikki nÀmÀ sanat ja koko tÀmÀn nÀyn.

18.

19. EikÀ tÀssÀkÀÀn vielÀ ollut sinulle kyllin, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tÀhtÀÀvÀt kauas tulevaisuuteen. Herra, minun Jumalani, voiko tÀllaista tulla ihmisen osaksi?

20. MitÀpÀ muuta minÀ voisin enÀÀ sanoa sinulle? SinÀ tunnet palvelijasi, Herra, minun Jumalani!

21. TÀyttÀÀksesi sanasi olet omasta tahdostasi tehnyt kaikki nÀmÀ suuret teot ja ilmoittanut ne palvelijallesi.

22. Sen tÀhden sinÀ olet suuri, Herra, minun Jumalani. Kaikki se, mitÀ olemme omin korvin kuulleet, osoittaa, ettei ole toista sinun kaltaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinÀ.

23.

24. Nyt olet vahvistanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikiajoiksi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala.

25.

26. Silloin sinun nimesi on ikuisesti oleva suuri, nÀin kuuluva: 'Herra Sebaot, Israelin Jumala', ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessÀsi.

27. Koska sinÀ, Herra Sebaot, Israelin Jumala, olet palvelijasi kuullen luvannut: 'MinÀ rakennan sinulle kuningashuoneen', palvelijasi on rohjennut esittÀÀ sinulle tÀmÀn rukouksen.

28. Niin, Herra, minun Jumalani, sinÀ olet Jumala; sinun sanasi kÀyvÀt toteen, ja sinÀ olet antanut minulle tÀmÀn suuren lupauksen.

1. Sen jÀlkeen Daavid voitti ja kukisti filistealaiset ja teki lopun heidÀn vallastaan.

2. HÀn löi myös moabilaiset ja mittasi heidÀt köydellÀ: hÀn mÀÀrÀsi heidÀt maahan makaamaan ja mittasi heistÀ aina kaksi köydenpituutta surmattaviksi ja yhden köydenpituuden jÀtettÀviksi henkiin. NÀin moabilaisista tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat hÀnelle veroa.

3. Daavid löi myös Rehobin hallitsijasukuun kuuluvan Hadadeserin, Soban kuninkaan, joka oli lÀhtenyt valtaamaan takaisin Eufratille ulottuneita alueitaan.

4. Daavid otti hÀneltÀ vangiksi tuhat seitsemÀnsataa vaunumiestÀ ja kaksikymmentÀtuhatta jalkamiestÀ. Hevosia hÀn sÀÀsti sata, kaikilta muilta hÀn katkaisi jalkajÀnteet.

5. Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidÀt ja surmasi kaksikymmentÀkaksituhatta miestÀ.

6. HÀn asetti Damaskoksen aramealaisten maahan varuskuntia, ja aramealaisista tuli hÀnen alamaisiaan, jotka maksoivat hÀnelle veroa. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hÀn meni.

7. Daavid otti Hadadeserin miesten kullatut nuolikotelot ja vei ne Jerusalemiin.

8. Betahista ja Berotaista, Hadadeserin kaupungeista, kuningas Daavid otti suuret mÀÀrÀt kuparia.

9. Kun Hamatin kuningas Toi kuuli, ettÀ Daavid oli lyönyt Hadadeserin sotavoimat,

10. hÀn lÀhetti poikansa Joramin tervehtimÀÀn kuningas Daavidia ja onnittelemaan hÀntÀ siitÀ, ettÀ hÀn oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli nÀet ollut Toin vastustaja. Joram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitÀ,

11. ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessÀ sen hopean ja kullan kanssa, jonka hÀn oli ottanut kukistamiltaan kansoilta,

12. aramealaisilta, moabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta, sekÀ Hadadeserilta, Soban kuninkaalta, joka kuului Rehobin sukuun.

13. Daavid hankki itselleen lisÀÀ mainetta, kun hÀn voitettuaan aramealaiset löi paluumatkalla Suolalaaksossa kahdeksantoistatuhatta edomilaista.

14. HÀn asetti varuskuntia pitkin koko Edomia, ja kaikki edomilaiset joutuivat hÀnen alamaisikseen. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hÀn meni.

15. Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan.

16. SotavÀen pÀÀllikkönÀ oli Joab, Serujan poika, ja kuninkaan sihteerinÀ Josafat, Ahiludin poika.

17. Sadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Abjatarin poika, olivat pappeina, ja kirjurina oli Seraja.

18. Benaja, Jojadan poika, oli kreettien ja pleettien pÀÀllikkönÀ, ja pappeina oli myös Daavidin poikia.

1.

2.

3.

4.

5. Kuningas lÀhetti palvelijansa hakemaan hÀnet sieltÀ.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12. Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Miika. Koko Siban talonvÀki jÀi Mefibosetin palvelukseen,

13. mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hÀn sai aina syödÀ kuninkaan pöydÀssÀ; ja hÀn ontui kumpaakin jalkaansa.

1. Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hÀnen poikansa Hanun.

2.

3.

4. Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltÀ toisen puolen parrasta ja leikkautti heidÀn vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hÀn pÀÀsti heidÀt menemÀÀn.

5.

6. Ammonilaiset tiesivÀt nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lÀhettivÀt matkaan miehiÀ, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentÀtuhatta jalkamiestÀ, Maakan kuninkaan vÀestÀ tuhat miestÀ ja Tobin vÀestÀ kaksitoistatuhatta miestÀ.

7. TÀmÀn kuultuaan Daavid lÀhetti heitÀ vastaan Joabin ja koko vakinaisen vÀkensÀ.

8. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja jÀrjestÀytyivÀt taisteluun portin edustalle, kun taas Soban ja Rehobin aramealaiset sekÀ Tobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona vÀhÀn kauempana.

9. Kun Joab nÀki, ettÀ taistelu uhkasi hÀntÀ sekÀ edestÀ ettÀ takaa, hÀn valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja jÀrjesti heidÀt rintamaan aramealaisia vastaan.

10. Muun joukon hÀn antoi veljensÀ Abisain komentoon, ja tÀmÀ jÀrjesti sen ammonilaisia vastaan.

11.

12.

13. Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nÀmÀ pakenivat hÀnen tieltÀÀn.

14. Kun ammonilaiset nÀkivÀt aramealaisten pakenevan, hekin perÀÀntyivÀt Abisain edestÀ ja vetÀytyivÀt kaupunkiinsa. Joab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.

15. Kun aramealaiset nÀkivÀt kÀrsineensÀ tappion taistelussa Israelia vastaan, he kokosivat voimansa.

16. Hadadeser lÀhetti Eufratin toisella puolella asuville aramealaisille kÀskyn lÀhteÀ liikkeelle. Hadadeserin sotavÀen pÀÀllikön Sobakin johdolla he saapuivat Helamiin.

17. Kun Daavid sai kuulla tÀmÀn, hÀn kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset jÀrjestÀytyivÀt rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivÀt taisteluun.

18. He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltÀ, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemÀnsataa sotavaunua ja surmasi neljÀkymmentÀtuhatta miestÀ. Myös heidÀn sotavÀkensÀ pÀÀllikön Sobakin hÀn löi kuoliaaksi.

19. Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat nÀkivÀt joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivÀt rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. TÀmÀn jÀlkeen aramealaiset eivÀt enÀÀ uskaltaneet auttaa ammonilaisia.

Significados: Jafia.

VocĂȘ estĂĄ lendo 2 Samuel na edição PR, PyhĂ€ Raamattu, em FinlandĂȘs.
Este lĂ­vro compĂŽe o Antigo Testamento, tem 24 capĂ­tulos, e 679 versĂ­culos.