2 Samuel

1.

2.

3. Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellÀ heidÀn kanssaan liiton Herran edessÀ, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.

4. Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hÀn hallitsi neljÀkymmentÀ vuotta:

5. seitsemÀn vuotta kuusi kuukautta Juudan kuninkaana Hebronissa ja kolmekymmentÀkolme vuotta koko Israelin ja Juudan kuninkaana Jerusalemissa.

6.

7. Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki.

8.

9. Daavid asettui asumaan linnoitukseen ja nimesi paikan Daavidin kaupungiksi. HÀn laajensi sitÀ eri suuntiin Millon ja keskustan vÀlillÀ.

10. Daavidin mahti kasvoi yhÀ, sillÀ Herra Jumala Sebaot oli hÀnen kanssaan.

11. Tyroksen kuningas Hiram lÀhetti Daavidin luo lÀhettilÀitÀ sekÀ toimitti hÀnelle setripuuta, kirvesmiehiÀ ja kivenhakkaajia, ja nÀmÀ miehet rakensivat Daavidille palatsin.

12. Daavid ymmÀrsi, ettÀ Herra oli vahvistanut hÀnen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hÀnen kuninkuutensa menestyÀ kansansa Israelin vuoksi.

13. Sen jÀlkeen, kun Daavid oli siirtynyt Hebronista Jerusalemiin, hÀn otti vielÀ useita vaimoja ja sivuvaimoja, ja hÀnelle syntyi poikia ja tyttÀriÀ.

14. HĂ€nen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo,

15. Jibhar, Elisua, Nefeg, Jafia,

16. Elisama, Eljada ja Elifelet.

17. Kun filistealaiset kuulivat, ettÀ Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lÀhtivÀt kaikki liikkeelle kÀydÀkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tÀstÀ tiedon Daavid lÀhti turvapaikkaansa vuorille.

18. Filistealaiset tulivat ja levittÀytyivÀt Refaiminlaaksoon.

19.

20.

21. Filistealaiset jÀttivÀt sinne jumalankuvansa, ja Daavid ja hÀnen miehensÀ kuljettivat ne pois.

22. Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittÀytyivÀt Refaiminlaaksoon.

23.

24.

25. Daavid teki niin kuin Herra oli kÀskenyt, ja hÀn löi filistealaiset ja ajoi heitÀ takaa Gebasta Geserin liepeille asti.

1. Daavid kokosi jÀlleen kaikki Israelin parhaat soturit, kolmekymmentÀtuhatta miestÀ.

2. HÀn lÀhti koko joukkonsa kanssa hakemaan Juudan Baalasta Herralle Sebaotille pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat.

3. He nostivat Jumalan arkun uusiin vaunuihin ja kuljettivat sen pois Abinadabin talosta kukkulalta. Uusia vaunuja ohjasivat Abinadabin pojat Ussa ja Ahjo.

4. Ussa kulki arkun vierellÀ, ja Ahjo kulki sen edellÀ.

5. Ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Herran edessÀ ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, helistimiÀ ja symbaaleja.

6. Mutta kun he saapuivat Nakonin puimatantereen kohdalle, hÀrÀt alkoivat vikuroida, ja Ussa ojensi kÀtensÀ ja tarttui Jumalan arkkuun.

7. Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Jumala löi hÀntÀ tuon hairahduksen tÀhden, niin ettÀ hÀn kuoli Jumalan arkun viereen.

8. Daavid kauhistui, kun Herra oli nÀin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tÀtÀ nimeÀ siitÀ kÀytetÀÀn vielÀ nytkin.

9.

10. HÀn ei tahtonut viedÀ Herran arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jÀtti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon.

11. Herran arkku oli kolmen kuukauden ajan siellÀ, ja Herra siunasi Obed-Edomia ja koko hÀnen perhettÀÀn.

12. Mutta kun Daavid kuuli, ettÀ Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Obed-Edomin koko perhettÀ ja hÀnen omaisuuttaan, hÀn lÀhti Obed-Edomin taloon ja toi sieltÀ Jumalan arkun riemusaatossa Daavidin kaupunkiin.

13. Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi sonnin ja syöttövasikan.

14. PelkkÀ pellavakasukka yllÀÀn hÀn tanssi rajusti Herran edessÀ.

15. Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat.

16. Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytÀr Mikal katseli ikkunasta. NÀhdessÀÀn kuningas Daavidin hyppivÀn ja tanssivan Herran edessÀ Mikal halveksi hÀntÀ mielessÀÀn.

17. Herran arkku tuotiin paikalleen telttaan, jonka Daavid oli pystyttÀnyt sitÀ varten, ja Daavid uhrasi Herran edessÀ polttouhreja ja yhteysuhreja.

18. Uhritoimituksen pÀÀtettyÀÀn hÀn siunasi kansan Herran Sebaotin nimeen

19. ja jakoi kansalle, koko Israelin vÀelle, miehille ja naisille, kullekin uhrileivÀn, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen. Sitten kaikki lÀhtivÀt kotiinsa.

20.

21.

22.

23. EikÀ Saulin tytÀr Mikal koko elinaikanaan saanut lasta.

1. Kuningas Daavid asui nyt palatsissaan, ja Herra oli antanut hÀnen pÀÀstÀ rauhaan kaikista vihollisista, joita hÀnen ympÀrillÀÀn oli ollut.

2.

3.

4. Mutta yöllÀ Natanille tuli tÀmÀ Herran sana:

5.

6. SiitÀ pÀivÀstÀ alkaen, jolloin johdatin israelilaiset pois EgyptistÀ, aina tÀhÀn pÀivÀÀn asti minÀ en ole asunut rakennuksessa, vaan olen vaeltanut asuen teltassa ja majassa.

7. Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekÀÀn Israelin johtajista, joiden olen kÀskenyt paimentaa kansaani Israelia: 'Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?'

8.

9. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missÀ olet kulkenut, ja olen raivannut viholliset pois edestÀsi, ja minÀ teen sinun nimesi yhtÀ suureksi kuin maan mahtavien nimet.

10. MinÀ hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin ettÀ se saa asua levollisesti aloillaan. EivÀtkÀ vÀÀryyden tekijÀt enÀÀ sorra sitÀ niin kuin ennen,

11.

12. Kun pÀivÀsi ovat pÀÀttyneet ja sinÀ lepÀÀt isiesi luona, minÀ asetan hallitsemaan sinusta polveutuvan suvun ja vakiinnutan sen kuninkuuden.

13. Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minÀ pidÀn hÀnen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti.

14. MinÀ olen oleva hÀnelle isÀ, ja hÀn on oleva minulle poika, ja jos hÀn tekee vÀÀrin, kuritan hÀntÀ niin kuin ihmiset lapsiaan.

15. Mutta minÀ pysyn uskollisena enkÀ hylkÀÀ hÀntÀ, niin kuin hylkÀsin Saulin, jonka siirsin pois sinun tieltÀsi.

16.

17. Natan kertoi Daavidille kaikki nÀmÀ sanat ja koko tÀmÀn nÀyn.

18.

19. EikÀ tÀssÀkÀÀn vielÀ ollut sinulle kyllin, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tÀhtÀÀvÀt kauas tulevaisuuteen. Herra, minun Jumalani, voiko tÀllaista tulla ihmisen osaksi?

20. MitÀpÀ muuta minÀ voisin enÀÀ sanoa sinulle? SinÀ tunnet palvelijasi, Herra, minun Jumalani!

21. TÀyttÀÀksesi sanasi olet omasta tahdostasi tehnyt kaikki nÀmÀ suuret teot ja ilmoittanut ne palvelijallesi.

22. Sen tÀhden sinÀ olet suuri, Herra, minun Jumalani. Kaikki se, mitÀ olemme omin korvin kuulleet, osoittaa, ettei ole toista sinun kaltaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinÀ.

23.

24. Nyt olet vahvistanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikiajoiksi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala.

25.

26. Silloin sinun nimesi on ikuisesti oleva suuri, nÀin kuuluva: 'Herra Sebaot, Israelin Jumala', ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessÀsi.

27. Koska sinÀ, Herra Sebaot, Israelin Jumala, olet palvelijasi kuullen luvannut: 'MinÀ rakennan sinulle kuningashuoneen', palvelijasi on rohjennut esittÀÀ sinulle tÀmÀn rukouksen.

28. Niin, Herra, minun Jumalani, sinÀ olet Jumala; sinun sanasi kÀyvÀt toteen, ja sinÀ olet antanut minulle tÀmÀn suuren lupauksen.

1. Sen jÀlkeen Daavid voitti ja kukisti filistealaiset ja teki lopun heidÀn vallastaan.

2. HÀn löi myös moabilaiset ja mittasi heidÀt köydellÀ: hÀn mÀÀrÀsi heidÀt maahan makaamaan ja mittasi heistÀ aina kaksi köydenpituutta surmattaviksi ja yhden köydenpituuden jÀtettÀviksi henkiin. NÀin moabilaisista tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat hÀnelle veroa.

3. Daavid löi myös Rehobin hallitsijasukuun kuuluvan Hadadeserin, Soban kuninkaan, joka oli lÀhtenyt valtaamaan takaisin Eufratille ulottuneita alueitaan.

4. Daavid otti hÀneltÀ vangiksi tuhat seitsemÀnsataa vaunumiestÀ ja kaksikymmentÀtuhatta jalkamiestÀ. Hevosia hÀn sÀÀsti sata, kaikilta muilta hÀn katkaisi jalkajÀnteet.

5. Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidÀt ja surmasi kaksikymmentÀkaksituhatta miestÀ.

6. HÀn asetti Damaskoksen aramealaisten maahan varuskuntia, ja aramealaisista tuli hÀnen alamaisiaan, jotka maksoivat hÀnelle veroa. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hÀn meni.

7. Daavid otti Hadadeserin miesten kullatut nuolikotelot ja vei ne Jerusalemiin.

8. Betahista ja Berotaista, Hadadeserin kaupungeista, kuningas Daavid otti suuret mÀÀrÀt kuparia.

9. Kun Hamatin kuningas Toi kuuli, ettÀ Daavid oli lyönyt Hadadeserin sotavoimat,

10. hÀn lÀhetti poikansa Joramin tervehtimÀÀn kuningas Daavidia ja onnittelemaan hÀntÀ siitÀ, ettÀ hÀn oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli nÀet ollut Toin vastustaja. Joram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitÀ,

11. ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessÀ sen hopean ja kullan kanssa, jonka hÀn oli ottanut kukistamiltaan kansoilta,

12. aramealaisilta, moabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta, sekÀ Hadadeserilta, Soban kuninkaalta, joka kuului Rehobin sukuun.

13. Daavid hankki itselleen lisÀÀ mainetta, kun hÀn voitettuaan aramealaiset löi paluumatkalla Suolalaaksossa kahdeksantoistatuhatta edomilaista.

14. HÀn asetti varuskuntia pitkin koko Edomia, ja kaikki edomilaiset joutuivat hÀnen alamaisikseen. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hÀn meni.

15. Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan.

16. SotavÀen pÀÀllikkönÀ oli Joab, Serujan poika, ja kuninkaan sihteerinÀ Josafat, Ahiludin poika.

17. Sadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Abjatarin poika, olivat pappeina, ja kirjurina oli Seraja.

18. Benaja, Jojadan poika, oli kreettien ja pleettien pÀÀllikkönÀ, ja pappeina oli myös Daavidin poikia.

1.

2.

3.

4.

5. Kuningas lÀhetti palvelijansa hakemaan hÀnet sieltÀ.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12. Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Miika. Koko Siban talonvÀki jÀi Mefibosetin palvelukseen,

13. mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hÀn sai aina syödÀ kuninkaan pöydÀssÀ; ja hÀn ontui kumpaakin jalkaansa.

1. Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hÀnen poikansa Hanun.

2.

3.

4. Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltÀ toisen puolen parrasta ja leikkautti heidÀn vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hÀn pÀÀsti heidÀt menemÀÀn.

5.

6. Ammonilaiset tiesivÀt nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lÀhettivÀt matkaan miehiÀ, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentÀtuhatta jalkamiestÀ, Maakan kuninkaan vÀestÀ tuhat miestÀ ja Tobin vÀestÀ kaksitoistatuhatta miestÀ.

7. TÀmÀn kuultuaan Daavid lÀhetti heitÀ vastaan Joabin ja koko vakinaisen vÀkensÀ.

8. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja jÀrjestÀytyivÀt taisteluun portin edustalle, kun taas Soban ja Rehobin aramealaiset sekÀ Tobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona vÀhÀn kauempana.

9. Kun Joab nÀki, ettÀ taistelu uhkasi hÀntÀ sekÀ edestÀ ettÀ takaa, hÀn valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja jÀrjesti heidÀt rintamaan aramealaisia vastaan.

10. Muun joukon hÀn antoi veljensÀ Abisain komentoon, ja tÀmÀ jÀrjesti sen ammonilaisia vastaan.

11.

12.

13. Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nÀmÀ pakenivat hÀnen tieltÀÀn.

14. Kun ammonilaiset nÀkivÀt aramealaisten pakenevan, hekin perÀÀntyivÀt Abisain edestÀ ja vetÀytyivÀt kaupunkiinsa. Joab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.

15. Kun aramealaiset nÀkivÀt kÀrsineensÀ tappion taistelussa Israelia vastaan, he kokosivat voimansa.

16. Hadadeser lÀhetti Eufratin toisella puolella asuville aramealaisille kÀskyn lÀhteÀ liikkeelle. Hadadeserin sotavÀen pÀÀllikön Sobakin johdolla he saapuivat Helamiin.

17. Kun Daavid sai kuulla tÀmÀn, hÀn kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset jÀrjestÀytyivÀt rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivÀt taisteluun.

18. He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltÀ, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemÀnsataa sotavaunua ja surmasi neljÀkymmentÀtuhatta miestÀ. Myös heidÀn sotavÀkensÀ pÀÀllikön Sobakin hÀn löi kuoliaaksi.

19. Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat nÀkivÀt joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivÀt rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. TÀmÀn jÀlkeen aramealaiset eivÀt enÀÀ uskaltaneet auttaa ammonilaisia.

1. Kun seuraavana kevÀÀnÀ oli taas kuninkaiden sotaanlÀhdön aika, Daavid lÀhetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivÀt piirittÀmÀÀn Rabbaa. Daavid itse jÀi Jerusalemiin.

2. ErÀÀnÀ iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan kÀyskentelemÀÀn kuninkaanpalatsin katolla, hÀn nÀki sieltÀ naisen, joka oli peseytymÀssÀ. Nainen oli hyvin kaunis.

3.

4. Daavid lÀhetti sananviejiÀ noutamaan naista, ja tÀmÀ saapui hÀnen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hÀnen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa.

5.

6.

7. Kun Uria tuli, Daavid kysyi hÀneltÀ, mitÀ Joabille ja sotilaille kuului ja kuinka sodankÀynti sujui.

8.

9. Mutta Uria ei mennytkÀÀn kotiinsa, vaan jÀi nukkumaan palatsin pihalle herransa miesten joukkoon.

10.

11.

12.

13. Daavid kutsui hÀnet luokseen syömÀÀn ja juomaan ja juotti hÀnet humalaan. Mutta illalla Uria meni taas makuupaikalleen kuninkaan miesten joukkoon eikÀ lÀhtenyt kotiinsa.

14. Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti Joabille kirjeen ja lÀhetti sen Urian mukana.

15.

16. PiirittÀessÀÀn kaupunkia Joab sijoitti Urian sille kohdalle, jossa hÀn tiesi vihollisen urheimpien sotilaiden olevan.

17. Kun ammonilaiset tulivat ulos kaupungista taistelemaan Joabia vastaan, Daavidin joukoista kaatui useita miehiÀ, ja myös heettilÀinen Uria sai surmansa.

18. Joab lÀhetti Daavidin luo sananviejÀn tekemÀÀn selkoa kaikesta, mitÀ taistelussa oli tapahtunut.

19.

20. kuningas ehkÀ suuttuu ja sanoo: 'MitÀ varten teidÀn piti mennÀ niin lÀhelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö muka tienneet, ettÀ he ampuvat muurilta?

21.

22. SananviejÀ lÀhti matkaan, ja tultuaan Daavidin luo hÀn kertoi kaiken niin kuin Joab oli kÀskenyt.

23.

24.

25.

26. Kun Urian vaimo kuuli miehensÀ kaatuneen, hÀn piti puolisolleen valittajaiset.

27. Suruajan mentyÀ Daavid antoi noutaa hÀnet palatsiinsa. HÀnestÀ tuli Daavidin vaimo, ja hÀn synnytti tÀlle pojan. Mutta Herran silmissÀ Daavidin teko oli paha.

1.

2. Rikkaalla oli suuret mÀÀrÀt lampaita ja hÀrkiÀ,

3. mutta köyhÀllÀ ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hÀn oli ostanut. HÀn elÀtti karitsaa, ja se kasvoi hÀnen luonaan yhdessÀ hÀnen lastensa kanssa. Se söi hÀnen leipÀÀnsÀ ja joi hÀnen kupistaan, se makasi hÀnen sylissÀÀn ja oli hÀnelle kuin tytÀr.

4.

5.

6.

7.

8. MinÀ korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tÀmÀ on vÀhÀn, voin antaa vielÀ mitÀ tahansa muutakin.

9. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikÀ on minun silmissÀni pahaa? HeettilÀisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hÀnet ammonilaisten miekalla, ja hÀnen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi.

10. NiinpÀ miekka ei tule milloinkaan vÀistymÀÀn suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettilÀisen Urian vaimon.'

11. Herra sanoo nÀin: 'MinÀ nostan omasta perheestÀsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessÀ otan sinulta omat vaimosi ja annan heidÀt toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellÀ kirkasta pÀivÀÀ.

12.

13.

14.

15. Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttÀnyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin.

16. Daavid kÀÀntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsÀ maaten paljaalla lattialla.

17. Hovin vanhimmat tulivat hÀnen luokseen ja yrittivÀt saada hÀnet nousemaan, mutta hÀn ei suostunut eikÀ myöskÀÀn syönyt mitÀÀn heidÀn kanssaan.

18.

19.

20. Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensÀ ja vaihtoi vaatteensa. Sitten hÀn meni pyhÀkköön ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin palattuaan hÀn pyysi syötÀvÀÀ, ja hÀnelle tuotiin ruokaa ja hÀn söi.

21.

22.

23.

24. Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. HÀn meni tÀmÀn luo ja makasi hÀnen kanssaan, ja vaimo synnytti pojan, joka sai nimekseen Salomo. Herra rakasti poikaa

25. ja lÀhetti profeetta Natanin tuomaan sanan, ettÀ pojalle oli Herran vuoksi annettava nimi Jedidja.

26. Joab hyökkÀsi ammonilaisten pÀÀkaupungin Rabban kimppuun ja valtasi kuninkaan alakaupungin.

27.

28.

29. Daavid kerÀsi koko vÀkensÀ ja lÀhti Rabbaan, ja hÀn hyökkÀsi kaupunkia vastaan ja valtasi sen.

30. Daavid otti ammonilaisten kuninkaan pÀÀstÀ jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitÀ tuli hÀnen kruununsa. HÀn vei kaupungista runsaasti muutakin saalista.

31. Kaupungin asukkaat hÀn kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviÀ, toiset tekemÀÀn tiiliÀ, toiset saivat kÀteensÀ rautaisen kuokan tai kirveen. NÀin hÀn teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jÀlkeen hÀn palasi koko sotavÀki mukanaan Jerusalemiin.

1. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltÀ Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui hÀneen.

2. Amnon tuli aivan sairaaksi intohimosta sisarpuoltaan Tamaria kohtaan. Mutta tÀmÀ oli neitsyt, ja Amnonista nÀytti mahdottomalta pÀÀstÀ lÀhestymÀÀn hÀntÀ.

3. Amnonilla oli Jonadab-niminen ystÀvÀ, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies.

4.

5.

6.

7.

8. Tamar meni veljensÀ Amnonin taloon, jossa tÀmÀ makasi. HÀn vaivasi taikinan, leipoi veljensÀ silmien edessÀ kakkuja ja paistoi ne.

9.

10.

11.

12.

13.

14. Mutta Amnon ei vÀlittÀnyt hÀnen puheestaan, vaan nujersi hÀnet ja makasi hÀnet vÀkisin.

15.

16.

17.

18. Tamarilla oli yllÀÀn pitkÀhihainen viitta, jollaista kuninkaan tyttÀret kÀyttivÀt neitona ollessaan. Amnonin palvelija vei hÀnet ulos ja lukitsi oven hÀnen jÀlkeensÀ.

19. Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repÀisi pitkÀhihaisen viittansa, kohotti kÀden pÀÀnsÀ pÀÀlle ja meni huutaen pois.

20.

21. Kun kuningas Daavid kuuli, mitÀ oli tapahtunut, hÀn vihastui. HÀn ei kuitenkaan tahtonut pahoittaa poikansa Amnonin mieltÀ, sillÀ tÀmÀ oli hÀnen esikoisensa ja hÀnelle rakas.

22. Absalom taas ei puhunut Amnonille mitÀÀn, ei hyvÀÀ eikÀ pahaa, mutta vihasi hÀntÀ, koska Amnon oli hÀpÀissyt hÀnen sisarensa Tamarin.

23. Kaksi vuotta myöhemmin, kun Absalomilla oli Baal-Hasorissa lÀhellÀ Efraimia lampaiden keritsiÀiset, hÀn kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat.

24.

25.

26.

27. Mutta Absalom pyysi ja pyysi, kunnes kuningas antoi Amnonin ja muidenkin poikiensa lÀhteÀ. Absalom jÀrjesti ruhtinaalliset juomingit

28.

29. Palvelijat tekivÀt niin kuin Absalom oli kÀskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, hyppÀsivÀt muuliensa selkÀÀn ja pakenivat.

30. Kun he olivat vielÀ matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, ettÀ Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikÀ ketÀÀn ollut jÀÀnyt henkiin.

31. Kuningas nousi, repÀisi vaatteensa ja heittÀytyi maahan, ja kaikki palvelijat, jotka olivat hÀnen ympÀrillÀÀn, repÀisivÀt hekin vaatteensa.

32.

33.

34. Mutta Absalom lÀhti pakoon. Kohta tÀmÀn jÀlkeen tÀhystÀjÀ huomasi suuren vÀkijoukon, joka oli tulossa vuoren rinnettÀ pitkin.

35.

36. Tuskin hÀn oli sanonut tÀmÀn, kun kuninkaan pojat saapuivat perille. Pojat puhkesivat itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hÀnen miehensÀ itkivÀt suureen ÀÀneen.

37. Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan luo. Daavid suri kauan poikaansa Amnonia.

38. Absalom viipyi Gesurissa kolme vuotta,

39. ja aikaa myöten Daavidin suru Amnonin kuoleman vuoksi tasaantui ja hÀn alkoi leppyÀ Absalomille.

1. Kun Joab, Serujan poika, ymmÀrsi kuninkaan kaipaavan Absalomia,

2.

3.

4.

5.

6. Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketÀÀn heitÀ erottamassa, toinen löi toisen hengiltÀ.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14. MeidÀt korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeÀ, eikÀ hÀn soisi, ettÀ karkotettu jÀÀ pysyvÀsti hÀnen kansastaan eroon.

15. Juuri tÀstÀ asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkÀÀmÀÀn, ja siksi ajattelin: 'Minun on puhuttava kuninkaalle. EhkÀpÀ kuningas tÀyttÀÀ palvelijansa pyynnön,

16. ehkÀ hÀn kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen kÀsistÀ, joka tahtoo hÀvittÀÀ sekÀ minut ettÀ poikani meidÀn Jumalamme maasta.'

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23. Sitten Joab lÀhti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

24.

25. Koko Israelissa ei ollut miestÀ, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. HÀn oli virheetön kiireestÀ kantapÀÀhÀn.

26. Kun hÀnen hiuksensa leikattiin -- hÀn leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kÀvivÀt liian raskaiksi -- ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliÀ.

27. Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytÀr, joka sai nimekseen Tamar. HÀnestÀ tuli hyvin kaunis nainen.

28. Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta nÀkemÀttÀ kuningasta.

29. Sitten hÀn kutsui Joabia luokseen lÀhettÀÀkseen tÀmÀn mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. HÀn kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkÀÀn suostunut tulemaan.

30.

31.

32.

33. Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tÀmÀn hÀnelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. HÀn tuli kuninkaan luo ja heittÀytyi kasvoilleen maahan hÀnen eteensÀ, ja kuningas suuteli hÀntÀ.

1. Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekÀ viidenkymmenen miehen saattueen.

2.

3.

4.

5. Aina kun joku lÀhestyi heittÀytyÀkseen hÀnen eteensÀ, hÀn kiiruhti kohottamaan tulijan maasta ja suuteli hÀntÀ.

6. Absalom teki tÀllÀ tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo hakemaan oikeutta. NÀin hÀn houkutteli puolelleen Israelin miesten sydÀmet.

7.

8.

9.

10.

11. Absalom kutsui lisÀksi Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestÀ, ja nÀmÀ lÀhtivÀt matkaan hyvÀssÀ uskossa, tietÀmÀttÀ asiasta mitÀÀn.

12. Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielÀ Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tÀmÀn kotikaupungista Gilosta. NÀin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerÀÀntyi yhÀ lisÀÀ vÀkeÀ.

13.

14.

15.

16. Kuningas lÀhti kaupungista jalkaisin koko hovinsa kanssa, mutta jÀtti kymmenen sivuvaimoaan pitÀmÀÀn huolta palatsista.

17. Kuningas lÀhti kaupungista jalkaisin koko vÀkensÀ kanssa. He pysÀhtyivÀt viimeisen talon kohdalle.

18. SiellÀ kaikki kuninkaan miehet kulkivat hÀnen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekÀ kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet hÀntÀ Gatista.

19.

20.

21.

22.

23. Koko maa itki suureen ÀÀneen, kun vÀkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lÀhti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietÀ.

24. Mukana olivat myös Sadok ja leevilÀiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista.

25.

26.

27.

28.

29. Sadok ja Abjatar veivÀt Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jÀivÀt sinne.

30. Mutta Daavid peitti pÀÀnsĂ€ ja lĂ€hti avojaloin ja itkien nousemaan ÖljymĂ€en rinnettĂ€, ja myös kaikki hĂ€nen mukanaan kulkevat peittivĂ€t pÀÀnsĂ€ ja nousivat rinnettĂ€ itkien.

31.

32. Kun Daavid oli tullut mÀen laelle, paikkaan, jossa oli tapana rukoilla Jumalaa, hÀnen luokseen tuli arkilainen Husai viitta revÀistynÀ ja multaa hiuksissaan.

33.

34. Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: 'Kuningas, minÀ haluan palvella sinua. Ennen olin isÀsi palvelija, nyt olen sinun palvelijasi.' Silloin voit auttaa minua ja tehdÀ tyhjÀksi Ahitofelin neuvot.

35. Papit, Sadok ja Abjatar, ovat siellÀ apunasi. Aina kun kuulet kuninkaan palatsista jotakin, kerro heille.

36.

37. Samaan aikaan, kun Daavidin ystÀvÀ Husai tuli Jerusalemiin, sinne saapui myös Absalom.

1. Kun Daavid oli kulkenut mÀen laelta vÀhÀn eteenpÀin, hÀntÀ vastaan tuli Mefibosetin palvelija Siba mukanaan satuloitu aasipari. Aasien selkÀÀn oli kuormattu kaksisataa leipÀÀ, sata kakkua rusinoita, sata nippua muita hedelmiÀ ja viinileili.

2.

3.

4.

5. Kun kuningas Daavid ehti Bahurimin kohdalle, kylÀstÀ tuli hÀntÀ vastaan erÀs Saulin sukulainen, nimeltÀÀn Simei, Geran poika. Tullessaan hÀn huusi kirouksia

6. ja heitteli kivillÀ Daavidia ja hÀnen miehiÀÀn, vaikka koko sotavÀki ja pÀÀlliköt olivat kuninkaan molemmin puolin.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13. Daavid kulki miehineen tietÀ eteenpÀin, ja Simei kulki sivummalla vuoren rinnettÀ koko ajan kiroten hÀntÀ ja heitellen kiviÀ ja soraa.

14. Kuningas ja koko hÀnen vÀkensÀ saapuivat vÀsyneinÀ mÀÀrÀnpÀÀhÀn ja jÀivÀt lepÀÀmÀÀn.

15. Absalom oli tullut Israelin miesten kanssa Jerusalemiin, ja myös Ahitofel oli hÀnen kanssaan.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22. Absalomille pystytettiin katolle teltta, ja hÀn meni isÀnsÀ sivuvaimojen luo koko Israelin nÀhden.

23. Siihen aikaan Ahitofelin antamat neuvot olivat ihmisten mielestÀ kuin Jumalan sanaa; sellaisina pitivÀt kaikkia hÀnen neuvojaan sekÀ Daavid ettÀ Absalom.

1.

2. Silloin pÀÀsisin yllÀttÀmÀÀn kuninkaan, kun hÀn on vÀsynyt ja voimaton. HÀn joutuisi kauhun valtaan, ja kun hÀnen vÀkensÀ pakenisi, surmaisin ainoastaan kuninkaan itsensÀ.

3.

4. Absalom ja Israelin vanhimmat pitivÀt suunnitelmaa hyvÀnÀ.

5.

6.

7.

8.

9. Nyt hÀn on varmasti kÀtkeytynyt johonkin kallionkoloon tai muuhun piilopaikkaan. Ja jos sinulta heti alussa kaatuu miehiÀ, ihmiset sanovat sen kuullessaan: 'Kauhea isku on kohdannut Absalomin kannattajia.'

10. Silloin urheimmankin miehen rohkeus pettÀÀ, vaikka hÀnellÀ olisi leijonan sydÀn. TietÀÀhÀn koko Israel, millainen soturi isÀsi on ja kuinka urheita ovat hÀnen miehensÀ.

11.

12. Kun tavoitamme hÀnet, missÀ hÀn sitten onkin, peitÀmme hÀnet allemme niin kuin kaste lankeaa maahan, eikÀ hÀn itse eikÀ yksikÀÀn hÀnen miehistÀÀn jÀÀ henkiin.

13.

14.

15. Husai kertoi papeille, Sadokille ja Abjatarille, miten Ahitofel oli neuvonut Absalomia ja Israelin vanhimpia ja millaisen neuvon hÀn itse oli antanut. Sitten hÀn sanoi:

16. LĂ€hettĂ€kÀÀ nyt kiireesti Daavidille tĂ€llainen viesti: 'ÄlĂ€ jÀÀ yöksi autiomaahan vaan mene heti Jordanin yli.' Muuten kuningas ja hĂ€nen vĂ€kensĂ€ joutuvat surman suuhun.

17. Jonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Rogelin lÀhteelle. ErÀs palvelustyttö kÀvi tuomassa heille tietoja, ja heidÀn piti viedÀ ne edelleen kuningas Daavidille. Itse he eivÀt uskaltaneet nÀyttÀytyÀ kaupungissa.

18. Mutta muuan poika nÀki heidÀt ja meni kertomaan Absalomille. Silloin he lÀhtivÀt molemmat kiireesti matkaan ja menivÀt Bahurimiin erÀÀn miehen talolle. Pihalla oli kaivo, ja he laskeutuivat siihen.

19. Talon emÀntÀ pani kaivon pÀÀlle peitteen ja levitti sille jyviÀ, niin ettei kaivoa voinut huomata.

20.

21. HeidÀn mentyÀÀn Jonatan ja Ahimaas nousivat kaivosta ja menivÀt ilmoittamaan viestinsÀ kuningas Daavidille. He kehottivat hÀntÀ lÀhtemÀÀn liikkeelle ja menemÀÀn kiireesti virran yli sekÀ kertoivat, millaisen neuvon Ahitofel oli antanut hÀnen tuhokseen.

22. Daavid lÀhti koko vÀkensÀ kanssa liikkeelle, ja he menivÀt Jordanin yli. Aamunkoitteessa olivat kaikki viimeistÀ myöten ylittÀneet Jordanin.

23. Mutta kun Ahitofel nÀki, ettei hÀnen neuvoaan noudatettu, hÀn satuloi aasin ja palasi kotiin omaan kaupunkiinsa. Annettuaan mÀÀrÀykset talonsa asioista hÀn hirttÀytyi. NÀin hÀn kuoli, ja hÀnet haudattiin isÀnsÀ hautaan.

24. Daavid oli jo saapunut Mahanaimiin, kun Absalom ja israelilaiset ylittivÀt Jordanin.

25. Absalom oli asettanut Joabin sijaan sotavÀen pÀÀlliköksi Amasan, jonka isÀ oli ismaelilainen Jitra ja Àiti Abigail, Nahasin tytÀr, Joabin Àidin Serujan sisar.

26. Israelilaiset ja Absalom leiriytyivÀt Gileadin alueelle.

27. Kun Daavid saapui Mahanaimiin, hÀnen luokseen tulivat Nahasin poika Sobi ammonilaisten Rabbasta, Ammielin poika Makir Lo-Dabarista ja gileadilainen Barsillai Rogelimista.

28. He toivat hÀnelle ja hÀnen vÀelleen vuoteita, vateja ja saviastioita sekÀ ruoaksi vehnÀÀ, ohraa, jauhoja, paahdettuja jyviÀ, papuja ja virnoja,

1. Daavid jÀrjesti sotavÀkensÀ ja asetti pÀÀlliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille.

2.

3.

4.

5.

6. SotavÀki lÀhti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsÀssÀ syntyi taistelu.

7. Daavidin miehet löivÀt siellÀ israelilaiset, ja mieshukka oli tuona pÀivÀnÀ suuri, kaksikymmentÀtuhatta miestÀ.

8. Taistelu levisi koko seudulle, ja metsÀ nieli sinÀ pÀivÀnÀ enemmÀn vÀkeÀ kuin miekka.

9. Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheÀoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jÀi riippumaan taivaan ja maan vÀlille, ja muuli hÀnen altaan meni menojaan.

10.

11.

12.

13.

14.

15. Kymmenen Joabin aseenkantajaa ympÀröi Absalomin, ja he löivÀt hÀnet hengiltÀ.

16. Joab puhalsi torveen pysÀyttÀÀkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin.

17. He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsÀssÀ suureen kuoppaan ja kasasivat sen pÀÀlle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24. Daavid istui porttikÀytÀvÀssÀ, ja tÀhystÀjÀ oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. YhtÀkkiÀ tÀmÀ huomasi yksinÀÀn juoksevan miehen.

1.

2. (H19:3)SotavÀen voitonriemu muuttui suruksi, kun se kuuli kuninkaan surevan poikaansa.

3. (H19:4)Miehet palasivat sinÀ pÀivÀnÀ kaupunkiin vÀhin ÀÀnin niin kuin taistelusta paennut joukko, joka hÀpeissÀÀn tulee takaisin.

4.

5.

6. (H19:7)SinÀ rakastat vihamiehiÀsi ja vihaat niitÀ, jotka rakastavat sinua! Olet tÀnÀÀn osoittanut, etteivÀt pÀÀllikkösi ja miehesi merkitse sinulle mitÀÀn. TÀnÀÀn olen nÀhnyt, ettÀ jos me kaikki olisimme kaatuneet mutta Absalom olisi jÀÀnyt henkiin, mielestÀsi kaikki olisi ollut kohdallaan.

7.

8.

9.

10.

11.

12. (H19:13)Te olette veljiÀni, samaa lihaa ja verta kuin minÀ. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin?'

13.

14.

15. (H19:16)Kuningas lÀhti paluumatkalle ja saapui Jordanille. Juudan miehet olivat tulleet Gilgaliin mennÀkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen hÀnet Jordanin yli.

16. (H19:17)Myös benjaminilainen Simei, Geran poika, joka oli kotoisin Bahurimista, kiirehti yhdessÀ Juudan miesten kanssa alas Jordanille kuningas Daavidia vastaan.

17. (H19:18)HÀnen mukanaan tuli tuhat benjaminilaista sekÀ Saulin perheen palvelija Siba viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen orjansa kanssa. He ehtivÀt Jordanille ennen kuninkaan tuloa

18. (H19:19)ja tekivÀt parhaansa auttaakseen kuninkaan perhettÀ joen ylityksessÀ ja tÀyttÀÀkseen kuninkaan toivomukset. Kun kuningas oli lÀhdössÀ ylittÀmÀÀn Jordania, Geran poika Simei heittÀytyi hÀnen eteensÀ

19.

20.

21.

22.

23.

24. (H19:25)Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. HÀn oli antanut jalkojensa ja partansa olla hoitamatta ja vaatteidensa pesemÀttÀ kuninkaan lÀhdöstÀ aina siihen asti, kun tÀmÀ onnellisesti saapui takaisin.

25.

26.

27. (H19:28)Mutta hÀn puhuikin minusta pahaa herralleni ja kuninkaalleni. SinÀ, herrani ja kuninkaani, olet kuitenkin kuin Jumalan enkeli; tee siis niin kuin katsot parhaaksi.

28.

29.

30.

31. (H19:32)Myös gileadilainen Barsillai oli tullut Rogelimista saattaakseen kuninkaan Jordanille ja hyvÀstellÀkseen hÀnet siellÀ.

32. (H19:33)Barsillai oli hyvin vanha, jo kahdeksankymmenen ikÀinen. HÀn oli huolehtinut kuninkaan yllÀpidosta tÀmÀn oleskellessa Mahanaimissa, sillÀ hÀn oli hyvin varakas mies.

33.

34.

35. (H19:36)Olen jo kahdeksankymmenen. Erottaisinko enÀÀ hyvÀÀ huonosta, maistuisivatko ruoat ja juomat enÀÀ palvelijallesi, vÀlittÀisinkö enÀÀ kuunnella laulajia ja laulajattaria? PitÀisikö palvelijastasi tulla vielÀ taakka herralleni ja kuninkaalleni?

36. (H19:37)Saatan sinua, kuningas, ainoastaan Jordanin tuolle puolelle. MinkÀ vuoksi kuninkaan pitÀisi palkita minut niin runsaasti?

37.

38.

39. (H19:40)Sitten koko vÀkijoukko meni Jordanin yli, ja myös kuningas ylitti joen. Kuningas suuteli Barsillaita ja toivotti hÀnelle kaikkea hyvÀÀ, ja Barsillai palasi kotikaupunkiinsa.

40. (H19:41)Kuningas jatkoi matkaansa Gilgaliin, ja Kimham kulki hÀnen mukanaan. Koko Juudan vÀki ja puolet israelilaisista saattoi kuningasta.

1. Paikalla oli muuan kelvoton mies, benjaminilainen Seba, Bikrin poika. HÀn puhalsi torveen ja julisti: -- MeillÀ ei ole tekemistÀ Daavidin kanssa, vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet!

2. Kaikki israelilaiset erosivat silloin Daavidista ja siirtyivÀt Bikrin pojan Seban puolelle, mutta Juudan miehet pysyivÀt kuninkaalleen uskollisina ja seurasivat hÀntÀ Jordanilta Jerusalemiin.

3. Kun kuningas Daavid oli tullut Jerusalemiin palatsiinsa, hÀn siirrÀtti sieltÀ vartioituun rakennukseen kymmenen sivuvaimoaan, jotka hÀn oli jÀttÀnyt pitÀmÀÀn huolta palatsista. HÀn antoi heille kaiken, mitÀ he tarvitsivat, mutta ei enÀÀ kÀynyt heidÀn luonaan, ja he pysyivÀt kuolemaansa asti eristettyinÀ, elÀvÀn miehen leskinÀ.

4.

5. Amasa lÀhti kutsumaan Juudan miehiÀ, mutta hÀn ei ehtinyt takaisin Daavidin antamaan mÀÀrÀaikaan mennessÀ.

6.

7. Joabin miehet sekÀ kreetit, pleetit ja muu vakinainen sotavÀki lÀhtivÀt Jerusalemista takaa- ajoon, seuraamaan Sebaa, Bikrin poikaa.

8. Kun he olivat ehtineet Gibeonin suuren kiven luo, tuli Amasa heitÀ vastaan. Joabilla oli yllÀÀn sota-asu ja sen pÀÀllÀ vyö, jossa riippui tuppeen pistetty miekka. Kun hÀn astui eteenpÀin, miekka lÀhti tupesta.

9.

10. Amasa ei osannut varoa Joabin toisessa kÀdessÀ olevaa miekkaa, ja tÀmÀ pisti hÀntÀ sillÀ vatsaan, niin ettÀ sisÀlmykset valuivat maahan. Joabin ei tarvinnut iskeÀ hÀntÀ uudelleen, sillÀ hÀn kuoli heti. Sitten Joab ja hÀnen veljensÀ Abisai jatkoivat Seban, Bikrin pojan, takaa-ajoa.

11.

12. Mutta kaikki sotilaat vain seisoivat paikallaan, sillÀ Amasan verinen ruumis virui keskellÀ tietÀ. NÀhdessÀÀn, ettÀ kaikki olivat pysÀhtyneet Amasan kohdalle, mies siirsi ruumiin tieltÀ pellolle ja peitti sen vaatteella.

13. Kun hÀn oli vetÀnyt ruumiin syrjÀÀn tieltÀ, kaikki lÀhtivÀt seuraamaan Joabia ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa.

14. Seba kulki kaikkien Israelin heimojen alueiden halki Abel-Bet-Maakaan, ja hÀneen liittyi paljon vÀkeÀ.

15. Kun Joabin joukot saapuivat Abel-Bet- Maakan edustalle, ne saartoivat Seban kaupunkiin ja loivat kaupungin muuria kohti vallin, joka ulottui ulkomuurin tasalle. LisÀksi Joabin miehet kaivoivat muurin perustuksia saadakseen sen sortumaan.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22. Sitten tÀmÀ viisas nainen esitti asian kaupungin asukkaille, ja he löivÀt Bikrin pojalta Sebalta pÀÀn poikki ja heittivÀt sen Joabille. Joab puhalsi torveen, ja sotilaat lopettivat piirityksen ja hajaantuivat kukin kotiinsa. TÀmÀn jÀlkeen Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan luo.

23. Joab oli koko Israelin sotavÀen pÀÀllikkönÀ, ja kreettien ja pleettien pÀÀllikkönÀ oli Benaja, Jojadan poika.

24. Adoram oli verotöiden valvojana ja Josafat, Ahiludin poika, sihteerinÀ.

25. Seva oli kirjurina ja Sadok ja Abjatar pappeina.

26. Myös jairilainen Ira oli Daavidin pappina.

1.

2. Gibeonilaiset eivÀt olleet israelilaisia vaan maahan jÀÀneitÀ amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet sÀÀstÀvÀnsÀ heidÀt, mutta Saul, joka ajoi kiihkeÀsti Israelin ja Juudan etuja, oli yrittÀnyt tuhota heidÀt. Kuningas kutsui nyt gibeonilaiset luokseen

3.

4.

5.

6.

7. Sen valan vuoksi, jonka Daavid ja Saulin poika Jonatan olivat keskenÀÀn Herran nimeen vannoneet, kuningas sÀÀsti Jonatanin pojan Mefibosetin, Saulin pojanpojan.

8. HÀn otti kaksi Aijan tyttÀren Rispan poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tÀmÀ oli synnyttÀnyt Saulille, sekÀ viisi Saulin tyttÀren Merabin poikaa, jotka tÀmÀ oli synnyttÀnyt meholalaiselle Adrielille, Barsillain pojalle.

9. HeidÀt hÀn antoi gibeonilaisten kÀsiin, ja nÀmÀ teloittivat heidÀt vuorella Herran edessÀ. NÀin he kuolivat kaikki yhdessÀ. HeidÀt surmattiin elonkorjuun ensimmÀisinÀ pÀivinÀ, ohranleikkuun alkaessa.

10. Rispa, Aijan tytÀr, otti sÀkkikankaan ja levitti sen makuusijakseen vuorelle. HÀn pysyi siellÀ elonkorjuun alusta syyssateiden tuloon asti ja vartioi ruumiita, niin etteivÀt pÀivÀllÀ taivaan linnut eivÀtkÀ yöllÀ pedot pÀÀsseet niiden kimppuun.

11. Kun Daavid sai tietÀÀ, mitÀ Saulin sivuvaimo Rispa, Aijan tytÀr, oli tehnyt,

12. hÀn haki Gileadin Jabesista pois Saulin ja Jonatanin luut; kaupungin miehet olivat salaa tuoneet sinne heidÀn ruumiinsa Bet-Seanin torilta, jonne filistealaiset olivat ripustaneet ne voitettuaan Saulin Gilboanvuorella.

13. Daavid toi sieltÀ Saulin ja hÀnen poikansa Jonatanin luut. Myös teloitettujen jÀÀnnökset koottiin

14. ja haudattiin yhdessÀ Saulin ja Jonatanin luitten kanssa Benjaminin alueelle Selaan, Saulin isÀn Kisin hautaan. Kun kaikki kuninkaan mÀÀrÀykset oli pantu tÀytÀntöön, Jumala kuuli kansan rukoukset.

15. Filistealaisten ja israelilaisten vÀlille syttyi jÀlleen sota, ja Daavid lÀhti miehineen filistealaisia vastaan. Taistelun kestÀessÀ Daavid vÀsyi,

16. ja Jisbi-Benob, Rafan jÀlkelÀinen, jolla oli kolmensadan sekelin painoinen pronssipeitsi ja vyöllÀ uusi miekka, aikoi lyödÀ hÀnet hengiltÀ.

17.

18. Sen jÀlkeen syntyi Gobissa filistealaisten kanssa taistelu, jossa husalainen Sibbekai surmasi Safin, Rafan jÀlkelÀisen.

19. Ja jÀlleen syntyi Gobissa taistelu filistealaisten kanssa, ja betlehemilÀinen Elhanan, Jairin poika, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka keihÀÀnvarsi oli kuin kangaspuiden tukki.

20. Ja jÀlleen syntyi Gatissa taistelu. SiellÀ oli jÀttilÀiskokoinen mies, jolla oli kummassakin kÀdessÀ kuusi sormea ja kummassakin jalassa kuusi varvasta, yhteensÀ kaksikymmentÀneljÀ; hÀnkin oli Rafan jÀlkelÀisiÀ.

21. HÀn pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hÀnet.

22. NÀin nÀmÀ neljÀ gatilaista Rafan jÀlkelÀistÀ kaatuivat Daavidin ja hÀnen miestensÀ lyöminÀ.

1. Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hÀnen vihollistensa ja Saulin kÀsistÀ, Daavid lauloi Herralle tÀmÀn laulun:

2. -- Herra, sinÀ pÀÀstit minut turvaan, sinÀ olet vuorilinnani.

3. Jumalani, sinuun minÀ turvaudun, sinÀ olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. SinÀ olet pelastajani, sinÀ autat minut turvaan vainoojilta.

4. Kun kutsun Herraa, ylistettyÀ, saan avun vihollisiani vastaan.

5. Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

6. tuonelan paulat vangitsivat minut, nÀin edessÀni kuoleman ansat.

7. Silloin huusin hÀdÀssÀni Herraa, minÀ kutsuin apuun Jumalaani. ÄÀneni kantautui hÀnen temppeliinsÀ, ja hÀn kuuli minun huutoni.

8. Maa tÀrisi ja jÀrkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hÀnen vihansa sai ne horjumaan.

9. HÀnen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevÀ liekki hÀnen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

10. HÀn kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeÀ pilvi jalkojensa alla,

11. hÀn lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

12. HÀn teki majakseen pimeyden, sateiden lÀhteen, raskaat pilvet.

13. HĂ€nen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi ÀÀnensÀ kaikua,

15. hÀn ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hÀn sinkosi salamansa ja sai heidÀt kauhun valtaan.

16. Merten lÀhteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat nÀkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hÀnen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

17. Korkeudestaan hÀn ojensi kÀtensÀ ja tarttui minuun, hÀn veti minut ylös syvistÀ vesistÀ.

18. HÀn vapautti minut vihollisteni vÀkevistÀ kÀsistÀ, vihamiehistÀni, jotka olivat minua vahvemmat.

19. He kÀvivÀt kimppuuni onnettomuuteni hetkellÀ, mutta tuekseni tuli Herra.

20. HÀn avasi minulle tien ja pÀÀsti minut vapauteen, sillÀ hÀn oli mieltynyt minuun.

21. Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain hÀneltÀ palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

22. MinÀ olen kulkenut Herran teitÀ enkÀ ole luopunut Jumalasta.

23. HÀnen kÀskynsÀ ovat alati mielessÀni, minÀ noudatan aina hÀnen lakejaan.

24. Olen ollut vilpitön hÀnen edessÀÀn ja varonut lankeamasta syntiin.

25. Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hÀnen edessÀÀn.

26. Herra, sinÀ olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntÀ kohtaan olet vilpitön,

27. puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinÀ johdat harhaan.

28. NöyrÀt sinÀ pelastat, mutta ylpeiden katseen sinÀ painat maahan.

29. SinÀ, Herra, olet lamppuni. SinÀ tuot pimeyteeni valon.

30. Sinun avullasi ryntÀÀn yli vallien, Jumalani avulla hyppÀÀn muurien yli.

31. Jumalan ohjeet ovat tÀydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hÀn suojaa niitÀ, jotka hakevat hÀnestÀ turvaa.

32. Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

33. Jumala on luja linnani. HĂ€n tekee tieni suoraksi,

34. hÀn tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

35. HÀn opettaa kÀteni sotimaan, kÀsivarteni jÀnnittÀmÀÀn jousta.

36. Herra, sinÀ asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

37. sinÀ teet varmoiksi askeleeni, polveni eivÀt horju.

38. MinÀ ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidÀt, palaan vasta kun heitÀ ei enÀÀ ole,

39. minÀ lyön heidÀt, eivÀtkÀ he enÀÀ nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

40. Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinÀ kaadat jalkojeni alle.

41. SinÀ ajat viholliseni pakoon, ja minÀ teen heistÀ lopun.

42. He huutavat, mutta kukaan ei heitÀ auta, he kutsuvat Herraa, mutta hÀn ei vastaa heille.

43. MinÀ murskaan heidÀt maan tomuun, poljen ja tallaan heitÀ kuin katujen lokaa.

44. SinÀ pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

45. Muukalaiset liehittelevÀt minua, he tottelevat jo ennen kuin kÀsken,

46. heidÀn voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

47. Herra elÀÀ! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

48. Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

49. hÀn pelastaa minut vihollisteni kÀsistÀ ja antaa voiton vihamiehistÀni, vainoojista hÀn minut pÀÀstÀÀ.

50. Siksi kiitÀn sinua, Herra, kansojen keskellÀ, laulan kiitosta sinun nimellesi.

51. SinÀ teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinÀ olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hÀnen suvulleen, nyt ja aina.

1. NÀmÀ ovat Daavidin viimeiset sanat: -- NÀin sanoo Daavid, Iisain poika, nÀin sanoo mies, jonka Korkein on korottanut, Jaakobin Jumalan voideltu, hÀn, jota Israelin laulut ylistÀvÀt:

2. Herran henki puhuu minun kauttani, hÀnen sanansa on minun kielellÀni.

3.

4.

5. Eikö nÀin ole Jumalan edessÀ minun sukuni laita? HÀn on solminut kanssani ikuisen liiton, hyvin sÀÀdetyn, kestÀvÀn ja lujan. MikÀ on minulle avuksi ja mitÀ toivon, sen kaiken hÀn sallii menestyÀ.

6. Mutta kelvottomat ovat kuin ohdakkeet, jotka viskataan pois, joita kukaan ei ota kÀteensÀ.

7. Niihin kosketaan vain raudalla ja keihÀÀnvarrella. TulenliekeissÀ ne poltetaan.

8. NÀmÀ ovat Daavidin parhaiden soturien nimet: Hakmonilainen Isboset, kolmesta suurimmasta soturista ensimmÀinen. HÀnen raivoisa sotakirveensÀ kaatoi yhdellÀ kertaa kahdeksansataa miestÀ.

9. Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hÀnkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. HÀn oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellÀÀn. Kun israelilaiset lÀhtivÀt pakoon,

10. hÀn pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hÀnen kÀtensÀ meni tunnottomaksi ja kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinÀ pÀivÀnÀ suuren voiton, ja kun sotilaat palasivat Eleasarin luo, he pÀÀsivÀt suoraan ryöstÀmÀÀn kaatuneita.

11. Seuraava oli hararilainen Samma, Agen poika. Filistealaiset olivat kokoontuneet Lehiin, jossa oli virnaa kasvava pelto. Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltÀ,

12. mutta Samma asettui keskelle peltoa, puolusti sitÀ ja löi filistealaiset. NÀin Herra antoi suuren voiton.

13. Kolmenkymmenen pÀÀllikön joukosta lÀhti kerran kolme Daavidin luo vuoristoon, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli silloin leirissÀ Refaiminlaaksossa.

14. Daavid oli turvapaikassaan vuorilla, ja filistealaisilla oli etuvartionsa BetlehemissÀ.

15.

16. Nuo kolme soturia tunkeutuivat silloin filistealaisten leiriin, ammensivat Betlehemin porttikaivosta vettÀ ja toivat sen Daavidille. Mutta hÀn ei tahtonutkaan juoda, vaan vuodatti veden uhriksi Herralle.

17.

18. Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, oli noiden kolmenkymmenen pÀÀllikkö. HÀnen raivoisa keihÀÀnsÀ kaatoi kolmesataa miestÀ, ja hÀnet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.

19. Noiden kolmenkymmenen joukossa hÀn oli maineikkain, ja hÀn oli heidÀn pÀÀllikkönsÀ, mutta kolmelle suurimmalle soturille hÀn ei vetÀnyt vertoja.

20. Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitÀ. HÀn surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hÀn laskeutui vesisÀiliöön ja tappoi siellÀ leijonan.

21. HÀn surmasi myös erÀÀn isokokoisen egyptilÀisen. TÀllÀ oli kÀdessÀÀn keihÀs, ja Benaja meni sauva kÀdessÀ hÀntÀ vastaan, tempasi hÀneltÀ keihÀÀn ja tappoi hÀnet sillÀ.

22. TÀllaisia tekoja teki Benaja, Jojadan poika, ja hÀnet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.

23. Noiden kolmenkymmenen joukossa hÀn oli maineikkaimpia, mutta kolmelle suurimmalle soturille hÀn ei vetÀnyt vertoja. Daavid asetti hÀnet henkivartiostonsa pÀÀlliköksi.

24. Noiden kolmenkymmenen joukossa oli myös Asael, Joabin veli, sekÀ betlehemilÀinen Elhanan, Dodon poika,

25. harodilainen Samma, harodilainen Elika,

26. peletilÀinen Heles, tekoalainen Ira, Ikkesin poika,

27. anatotilainen Abieser, husalainen Sibbekai,

28. ahoahilainen Salmon, netofalainen Mahrai,

29. netofalainen Heleb, Baanan poika, Ittai, Ribain poika, Benjaminin Gibeasta,

30. pireatonilainen Benaja, nahale-gaasilainen Hiddai,

31. bet-arabalainen Abi-Albon, bahurimilainen Asmavet,

32. saalbonilainen Eljahba, gunilainen Jasen,

33. hararilainen Jonatan, Samman poika, ararilainen Ahiam, Sararin poika,

34. Elifelet, Ahasbain poika, maakalainen Hefer, gilolainen Eliam, Ahitofelin poika,

35. karmelilainen Hesrai, arbilainen Paarai,

36. sobalainen Jigal, Natanin poika, gadilainen Bani,

37. ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, joka oli Joabin, Serujan pojan, aseenkantaja,

38. jeterilÀinen Ira, jeterilÀinen Gareb

39. ja heettilÀinen Uria, kaikkiaan kolmekymmentÀseitsemÀn.

1.

2.

3.

4. Kuningas pysyi kuitenkin mÀÀrÀyksessÀÀn, jonka oli antanut Joabille ja sotavÀen pÀÀlliköille. Joab lÀhti sotavÀen pÀÀlliköiden kanssa kuninkaan luota laskemaan Israelin vÀkeÀ.

5. He kulkivat Jordanin yli, tulivat ensin Aroeriin ja jokilaakson keskellÀ olevaan kaupunkiin ja jatkoivat sieltÀ matkaa kohti Gadia ja Jaeseria.

6. SieltÀ he kulkivat Gileadiin ja heettilÀisten alueelle Kadesiin, saapuivat Daniin ja kÀÀntyivÀt Sidoniin.

7. He kÀvivÀt Tyroksen linnoituksessa ja kaikissa hivvilÀisten ja kanaanilaisten kaupungeissa ja lÀhtivÀt sitten Juudan Negeviin pÀin, kohti Beersebaa.

8. KierreltyÀÀn kaikkialla maassa he palasivat yhdeksÀn kuukauden ja kahdenkymmenen pÀivÀn kuluttua Jerusalemiin.

9. Joab ilmoitti kuninkaalle vÀenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiÀ kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.

10.

11. Kun Daavid aamulla nousi, oli hÀnen nÀkijÀlleen, profeetta Gadille, tullut nÀin kuuluva Herran sana:

12. Mene ja ilmoita Daavidille: NÀin sanoo Herra: 'Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistÀ yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'

13.

14.

15. Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitÀ aamusta hÀnen sÀÀtÀmÀÀnsÀ hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemÀnkymmentÀtuhatta henkeÀ.

16.

17.

18.

19. Daavid teki kuten Gad oli sanonut ja lÀhti paikalle, jonka Herra oli mÀÀrÀnnyt.

20. Kun Arauna katsahti alas rinteelle, hÀn nÀki kuninkaan ja kuninkaan miesten olevan tulossa. HÀn lÀhti heitÀ vastaan ja heittÀytyi maahan kuninkaan eteen.

21.

22.

23.

24.

25. HĂ€n rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Herra kuuli nyt kansan rukoukset, ja Israel vapautui vitsauksesta.

Significados: Jafia, Tamar, Israel, Abigail, Amasa, Abisai, Ira, Saul, Bani.

VocĂȘ estĂĄ lendo 2 Samuel na edição PR, PyhĂ€ Raamattu, em FinlandĂȘs.
Este lĂ­vro compĂŽe o Antigo Testamento, tem 24 capĂ­tulos, e 679 versĂ­culos.