Gênesis

1.

2. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus.

3.

4. Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

5. Abram otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin sekä perheiden koko omaisuuden, myös Harranissa hankitut orjat. Sitten he lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.

6. Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle, Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset.

7.

8. Sieltä hän siirtyi Betelin itäpuolen vuorille, ja hän pystytti telttansa niin, että Betel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa.

9. Sieltä Abram siirtyi paikasta toiseen etelään Negeviin päin.

10. Sitten tuli maahan nälänhätä. Koska nälänhätä oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siellä muukalaisena.

11.

12. Kun egyptiläiset näkevät sinut ja käsittävät, että sinä olet minun vaimoni, he tappavat minut mutta jättävät sinut henkiin.

13.

14. Kun Abram saapui Egyptiin, egyptiläiset havaitsivat, että Sarai oli hyvin kaunis nainen.

15. Sarain nähtyään faraon virkamiehet ylistivät häntä faraolle, ja hänet haettiin palatsiin.

16. Farao kohteli Abramia hyvin Sarain takia, ja Abram sai lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja aaseja, orjia ja orjattaria sekä aasintammoja ja kameleita.

17. Mutta Herra antoi faraon ja hänen palatsinsa väen sairastua ankariin tauteihin Abramin vaimon Sarain tähden.

18.

19.

20. Sitten farao antoi miehilleen käskyn toimittaa Abram, hänen vaimonsa ja koko hänen omaisuutensa maasta pois.

1. Niin Abram palasi Egyptistä Negeviin, mukanaan vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi hän- tä.

2. Abram oli hyvin rikas; hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa.

3. Negevistä hän siirtyi Beteliä kohti kulkien leiripaikalta toiselle, kunnes saapui siihen Betelin ja Ain väliseen paikkaan, jossa hänen telttansa oli aikaisemmin ollut

4. ja jonne hän oli rakentanut alttarin. Siellä Abram rukoili Herraa.

5. Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja.

6. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa.

7. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.

8.

9.

10. Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata.

11. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.

12. Abram jäi Kanaaninmaahan, kun taas Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien liepeille ja päätyi lopulta Sodomaan.

13. Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.

14.

15. sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisil- lesi ikiajoiksi.

16. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.

17.

18. Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kun- nes asettui Hebroniin Mamren tammistoon. Sinne hän rakensi alttarin Herralle.

1. Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel, Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal

2. lähtivät sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Soarin kuningasta vastaan.

3. Nämä viisi olivat kaikki yhdessä koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, missä Kuollutmeri sijaitsee.

4. He olivat kaksitoista vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat kolmantenatoista vuotena kapinaan.

5. Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa, emiläiset Kirjataimin tasangolla

6. ja horilaiset vuorilla, jotka ulottuvat Seiristä El-Paraniin, autiomaan laidoille saakka.

7. Sitten he kääntyivät takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja kukistivat koko amalekilaisten maan ja myös amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa.

8. Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin ku- ninkaat sekä Belan eli Soarin kuningas lähtivät liikkeelle ja järjestivät Siddiminlaaksossa joukkonsa taisteluun

9. Elamin kuningasta Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, viisi kuningasta neljää vastaan.

10. Mutta Siddiminlaakso oli täynnä maaöljykuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heidän miehensä yrittivät kääntyä pakoon, he vajosivat niihin, ja henkiin jääneet pakenivat vuorille.

11. Heidän vihollisensa veivät Sodomasta ja Gomorrasta kaiken karjan ja muun omaisuuden sekä kaiken syötävän ja lähtivät sitten pois.

12. Lähtiessään he veivät myös Abramin veljenpojan Lootin ja koko tämän omaisuuden. Loot näet asui siihen aikaan Sodomassa.

13. Muuan pakoon päässyt tuli kertomaan tästä heprealaiselle Abramille, joka tuolloin asui amorilaisen Mamren tammistossa. Mamre oli Eskolin ja Anerin veli, ja he olivat liitossa Abramin kanssa.

14. Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli joutunut vangiksi, hän aseisti taistelukelpoiset miehensä, jotka olivat syntyneet hänen teltoissaan, kolmesataakahdeksantoista miestä kaikkiaan, lähti kuninkaiden perään ja tavoitti heidät Danissa.

15. Siellä hän jakoi väkensä ryhmiin ja hyökkäsi yöllä vihollisten kimppuun, voitti heidät ja ajoi heitä takaa aina Hobaan, joka on Damaskoksesta pohjoiseen.

16. Hän otti takaisin kaiken saaliin samoin kuin sukulaisensa Lootin, tämän omaisuuden sekä naiset ja muun väen.

17. Kun Abram oli paluumatkalla lyötyään Kedorlaome- rin ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat, Sodo- man kuningas tuli häntä vastaan Savenlaaksoon, jota sanotaan myös Kuninkaanlaaksoksi.

18. Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi,

19. ja hän siunasi Abramia sanoen: -- Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.

20. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.

21.

22.

23. minä en ota mitään sinun omaasi, en edes langanpätkää tai sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.'

1.

2.

3.

4.

5.

6. Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

7.

8.

9.

10. Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.

11. Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois.

12. Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet.

13.

14. Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat, ja he pääsevät lähtemään sieltä suuri omaisuus mukanaan.

15. Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo ja pääset hautaan hyvän vanhuuden jälkeen.

16.

17. Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä.

18.

19. tämän maan, jossa asuvat keniläiset, kenasilaiset ja kad- monilaiset,

20. heettiläiset, perissiläiset ja refa- laiset,

1. Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar.

2.

3. Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.

4. Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä.

5.

6.

7. Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa.

8.

9.

10.

11. Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: -- Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli, kun valitit hätääsi.

12. Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.

13.

14. Siksi alettiin tuota Kadesin ja Beredin välillä sijaitsevaa vesipaikkaa nimittää Lahai-Roin kaivok- si.

15. Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Hagar oli synnyttänyt, nimen Ismael.

16. Abram oli kahdeksankymmentäkuusivuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin.

1.

2.

3. Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle:

4.

5. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6. Minä annan sinulle paljon jälke- läisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita.

7. Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Juma- lasi ja sinun jälkeläistesi Jumala.

8.

9.

10. Tämä ehto teidän on täytettävä siinä liitossa, jonka olen tehnyt sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa: teidän tulee ympärileikata jokainen mies ja poikalapsi.

11. Leikkauttakaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän.

12. Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat,

13. siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20. Ja minä toteutan myös sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21.

22. Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois.

23. Niin Abraham ympärileikkasi vielä samana päivänä poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poika- lapset, sekä oman väen että rahalla ostamansa orjat, kuten Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

24. Abraham oli yhdeksänkymmentäyhdeksänvuotias, kun hänen esinahkansa leikattiin,

25. ja hänen poikansa Ismael oli kolmetoistavuotias, kun hänen esinahkansa leikattiin.

26. Tuona samana päivänä ympärileikattiin Abraham, hänen poikansa Ismael

27. ja heidän kanssaan kaikki palvelijat, sekä talossa syntyneet että muukalaisten joukosta ostetut.

1. Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan,

2. ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.

3.

4. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa?

5.

6.

7. Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.

8. Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vie- raittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.

9.

10.

11. Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta.

12.

13.

14.

15.

16. Sitten miehet nousivat ja lähtivät Sodomaan päin, ja Abraham saattoi heitä kappaleen matkaa.

17.

18. Onhan Abrahamista polveutuva suuri ja mahtava kansa, ja hänen saamansa siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

19.

20.

21.

22. Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa.

23.

24. Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat?

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33. Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.

1. Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heidät nähdessään hän nousi, meni heitä vastaan, heittäytyi kasvoilleen maahan

2.

3. Mutta Loot pyyteli heitä hartaasti, kunnes he lähtivät hänen mukaansa ja tulivat hänen kotiinsa. Hän valmisti heille runsaan aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söi- vät.

4. Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin.

5.

6. Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään.

7.

8.

9.

10. Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven.

11. Taloon pyrkivien miesten silmät he sokaisivat niin, ettei yksikään enää kyennyt löytämään ovea.

12.

13.

14.

15.

16. Kun hän vieläkin vitkasteli, miehet ottivat kädestä häntä, hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään, veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella -- Herra oli näet päättänyt säästää heidät.

17.

18.

19. Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen.

20.

21.

22.

23. Kun aurinko oli noussut vuorten yläpuolelle ja Loot oli tullut Soariin,

24. Herra antoi sataa tai- vaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran pääl- le.

25. Hän tuhosi nämä kaupungit ja koko tasangon sekä kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin.

26. Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.

27. Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt Herran kasvojen edessä.

28. Hän katseli Sodoman ja Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin hän näki, että maasta nousi savua kuin polttouunis- ta.

29. Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hä- vitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.

30. Sitten Loot lähti Soarista ja asettui vuorille, ja hänen kaksi tytärtään seurasivat hänen mukanaan. Hän pelkäsi asua Soarissa ja asettui siksi molempien tyttäriensä kanssa luolaan asumaan.

31.

32.

33. Illalla he juottivat viiniä isälleen, ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti.

34.

35. Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti.

36. Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.

37. Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab; hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä.

38. Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi tälle nimeksi Ben-Ammi; hänestä tuli nykyisten ammonilaisten kantaisä.

1. Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja asettui asumaan Kadesin ja Surin välille. Sitten hän muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8. Aamulla herättyään Abimelek kutsui luokseen kaikki hovinsa miehet ja kertoi heille unensa. Miehet pelästyivät kovin.

9.

10.

11.

12. Sitä paitsi hän on todella minun sisareni, isäni tytär, vaikka meillä onkin eri äiti. Niin olen saattanut ottaa hänet vaimokseni.

13.

14. Niin Abimelek antoi Abrahamille lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä orjia ja orjattaria ja lähetti takaisin hänen vaimonsa Saaran.

15.

16.

17. Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala päästi Abime- lekin kirouksesta ja paransi hänen vaimonsa ja or- jattarensa, niin että he saattoivat jälleen saada lapsia.

18. Herra oli näet Abrahamin vaimon Saaran takia tehnyt Abimelekin palatsin jokaisen naisen hedelmättömäksi.

1. Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen.

2. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut.

3. Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak.

4. Kahdek- santena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympäri- leikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt.

5. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.

6.

7.

8. Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot.

9. Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti,

10.

11. Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta.

12.

13.

14. Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerse- ban autiomaassa.

15. Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle

16.

17.

18.

19. Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

20. Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies.

21. Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.

22.

23.

24.

25. Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, että tämän miehet olivat anastaneet erään kaivon omaan käyttöönsä.

26.

27. Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, vuohia ja nautakarjaa, ja he tekivät keskenään liiton.

28. Mutta Abraham otti seitsemän nuorta lammasta erilleen muista.

29.

30.

31. Tämän vuoksi paikka sai nimen Beerseba, sillä siellä he vannoivat valan toisilleen.

32. Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abime- lek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol palasivat filistealaisten maahan.

33. Abraham istutti tamaris- kipuun Beersebaan ja rukoili siellä Herraa, ikuista Jumalaa.

34. Abraham asui kauan muukalaisena filis- tealaisten maassa.

1.

2.

3. Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.

4. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä.

5.

6. Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

7.

8.

9. Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.

10. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa,

11.

12.

13. Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

14.

15. Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta:

16.

17. että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit.

18.

19. Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.

20. Näiden tapausten jälkeen Abraham sai tietää, että Milka oli synnyttänyt poikia hänen veljelleen Nahorille.

21. Nämä olivat Us, esikoinen, tämän veli Bus ja Kemuel, josta tuli aramealaisten kantaisä,

22. Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel.

23. Betuelille syntyi Rebekka. Kahdeksan poikaa synnytti Milka Nahorille, Abrahamin veljelle.

24. Myös Nahorin sivuvaimo, joka oli nimeltään Reuma, synnytti lapsia. Nämä olivat Tebah, Gaham, Tahas ja Maaka.

1. Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi; se oli Saaran elinikä.

2. Hän kuoli Kir- jat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä.

3. Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi:

4. Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani.

5. Heettiläiset vastasivat Abrahamille:

6. Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme! Sinä saat haudata vainajasi par- haaseen hautaan, mikä meillä on. Kuka tahansa meistä antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa.

7. Abraham kiitti seudun heettiläisiä asukkaita kumartaen maahan saakka,

8.

9.

10. Efron oli istumassa muiden heettiläisten joukossa kaupunginportin aukiolla, ja hän vastasi Abrahamille kokousväen kuullen:

11. Kuuntele minua, herrani! Minä lahjoitan sinulle koko vainion ja luolan, joka siellä on. Minä annan sen sinulle kaupunkini miesten nähden. Hautaa siis vainajasi!

12. Silloin Abraham kumarsi syvään kaupungin miehille

13.

14. Efron vastasi Abra- hamille:

15. Kuuntele minua, herrani! Neljänsadan hopeasekelin maapala -- mitäpä se meidän kesken merkitsee! Hautaa vainajasi.

16. Abraham ymmärsi Efronin tarkoituksen ja punnitsi hänelle hopeamäärän, jonka tämä oli heettiläisten kuullen maininnut, neljäsataa sekeliä maksuna käypää hopeaa.

17. Niin siirtyivät Efronin vainio, joka oli Makpelassa Mamren lähistöllä, siellä sijaitseva luola sekä tällä alueella kasvavat puut

18. Abrahamin omistukseen heettiläisten, Efronin kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina.

19. Tämän jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli Hebronin lähistöllä Kanaaninmaassa.

20. Vainio ja siellä oleva luola siirtyivät näin heettiläisiltä Abrahamille sukuhaudaksi.

1. Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.

2.

3. ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä

4.

5.

6.

7. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.

8.

9. Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.

10. Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kame- lia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.

11. Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.

12.

13. Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,

14.

15. Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.

16. Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.

17.

18.

19.

20. Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.

21. Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.

22. Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.

23.

24.

25.

26. Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa

27.

28. Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.

29. Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,

30. kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,

31.

32. Niin mies meni ta- loon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralai- silleen vettä jalkojen pesua varten.

33.

34.

35. Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.

36. Saara, minun isäntäni vaimo, on van- hoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.

37. Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: 'Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,

38. vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.'

39. Minä sanoin isännälleni: 'Entä jos tyttö ei lähde mukaani?'

40. Hän sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.

41. Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.'

42.

43. Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.'

44. Jos hän silloin sanoo minulle: 'Juo, minä tuon vettä kameleillesikin', niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.

45.

46. Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: 'Juo vain, minä juotan kamelisikin.' Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini.

47. Minä kysyin häneltä: 'Kenen tytär sinä olet?' Hän vasta- si: 'Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.' Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,

48. lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.

49.

50.

51.

52. Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa.

53. Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.

54.

55.

56.

57.

58.

59. Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palveli- jan ja tämän miehet.

60. He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: -- Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.

61. Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousi- vat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palve- lija vei Rebekan mukanaan.

62. Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa.

63. Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän.

64. Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä

65.

66. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.

67. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.

1. Abraham otti vielä uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.

2. Hän synnytti Abrahamille Simranin, Joksa- nin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin.

3. Jok- sanille syntyivät Saba ja Dedan. Dedanista polveutu- vat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.

4. Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja Eldaa. Nämä kaikki olivat Keturan jälkeläisiä.

5. Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille.

6. Sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja, ja hän lähetti heidät vielä eläessään itään Kedemin maahan, pois poikansa Iisakin tieltä.

7. Abraham eli kaikkiaan sataseitsemänkymmentäviisi vuotta.

8. Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saanee- na, ja hänet otettiin isiensä luo.

9. Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, joka sijaitsi heettiläisen Efronin, Soharin pojan, vainiolla Mamresta itään.

10. Tämän vainion Abraham oli ostanut heettiläisiltä, ja sinne on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara.

11. Abrahamin kuol- tua Jumalan siunaus seurasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak jäi asumaan Lahai-Roin kaivon tienoille.

12. Tässä on Abrahamin pojan Ismaelin sukuluettelo, hänen, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Hagar synnytti Abrahamille.

13. Nämä olivat Ismaelin pojat ikäjärjestyksessä lueteltuina: Ismaelin esikoinen oli Nebajot, ja hänen muut poikansa olivat Kedar, Adbeel, Mibsam,

14. Misma, Duma, Massa,

15. Hadad, Tema, Jetur, Nafis ja Kedma.

16. Nämä olivat Ismaelin pojat, kahdentoista heimokunnan päälliköt, ja heidän mukaansa annettiin nimet myös heidän kylilleen ja leiripaikoilleen.

17. Ismael eli kaikkiaan satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin isiensä luo.

18. Ismaelin suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina Suriin, joka on Egyptistä itään Assurin suun- nalla. Ja Ismael joutui alinomaa vastakkain veljien- sä kanssa.

19. Tämä on kertomus Abrahamin pojan Iisakin suvusta. Abrahamille syntyi Iisak.

20. Iisak oli nelikymmenvuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan, joka oli Mesopotamiassa asuvan aramealaisen Betuelin tytär ja Labanin sisar.

21. Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi.

22.

23. ja Herra sanoi: -- Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa sinusta haarautuu. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa.

24. Aikanaan Rebekka synnytti kaksoset.

25. Ensimmäisenä syntynyt oli iholtaan punaruskea ja kauttaaltaan karvainen kuin vuohenkarvaviitta, ja hän sai nimen Esau.

26. Sitten syntyi hänen veljensä, ja hän piti kädellään kiinni Esaun kantapäästä; siksi hän sai nimen Jaakob. Iisak oli heidän syntyessään kuusikymmenvuotias.

27. Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava metsästäjä ja erämies, mutta Jaakob oli rauhallinen ja viihtyi kotosalla.

28. Koska Iisak söi mielellään riistaa, hän rakasti enemmän Esauta, mutta Rebekalle oli Jaakob rakkaampi.

29. Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään

30.

31.

32.

33.

34. Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papu- keittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan.

1. Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin Abrahamin aikaan sattunut. Silloin Iisak lähti filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin.

2.

3. Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille.

4. Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille,

5.

6. Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.

7.

8. Iisak oli asunut siellä jonkin aikaa, kun filistealaisten kuningas Abimelek kerran näki ikkunastaan hänen hyväilevän Rebekkaa.

9.

10.

11.

12. Eräänä vuonna Iisak sai siinä maassa kylvöstään satakertaisen sadon. Herra siunasi häntä.

13. Hän vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin rikas.

14. Koska hänelle oli karttunut lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä paljon palvelusväkeä, filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.

15. Niin filistealaiset tukkivat ja täyttivät hiekalla kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä Abrahamin palvelijat olivat aikoinaan kaivaneet.

16.

17. Iisak lähti sieltä, pystytti telttansa Gerarin joenuoman varrelle ja jäi sinne asumaan.

18. Hän kaivatti uudelleen auki isänsä Abrahamin päivinä kaivetut kaivot, jotka filistealaiset olivat Abraha- min kuoleman jälkeen tukkineet, ja antoi niille samat nimet kuin hänen isänsä oli antanut.

19. Iisakin palvelijat alkoivat sitten kaivaa kaivoa joenuomaan ja löysivät vesisuonen.

20.

21. Iisakin palvelijat kaivoivat vielä toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin, ja sille hän antoi nimen Sitna.

22.

23. Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan.

24.

25. Iisak rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa. Hän pystytti sinne telttansa, ja hänen palvelijansa kaivoivat kaivon.

26. Abimelek tuli Gerarista Iisakin luo mukanaan lähin miehensä Ahussat ja sotaväen päällikkö Pikol.

27.

28.

29.

30. Silloin Iisak järjesti heille pidot, ja he söivät ja joivat.

31. Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sitten Iisak hyvästeli heidät, ja he erosivat hyvässä sovussa.

32.

33. Hän antoi sille kaivolle nimen Sibea. Sen tähden siellä si- jaitsevan kaupungin nimi on vielä tänäkin päivänä Beerseba.

34. Kun Esau oli nelikymmenvuotias, hän otti vaimoikseen Beerin tyttären Jehuditin ja Elonin tyttären Basematin, jotka olivat heettiläisiä.

35. Nämä naiset tuottivat Iisakille ja Rebekalle paljon mielipahaa.

1.

2.

3. Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa.

4.

5. Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten,

6.

7. 'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'

8. Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken.

9. Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa.

10.

11.

12.

13.

14. Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa.

15. Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin.

16. Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja nis- kansa.

17. Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.

18.

19.

20.

21.

22.

23. Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin.

24.

25.

26.

27. Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut.

28. Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.

29. Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.

30. Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsäs- tämästä.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39. Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: -- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta.

40. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.

41.

42.

43. Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin.

44. Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu.

1.

2. Lähde Mesopotamiaan äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä.

3. Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja tehköön sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saa alkunsa suuri kansa.

4.

5. Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob lähti Mesopo- tamiaan aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun eno.

6. Esau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak Jaakobia siunatessaan oli kieltänyt häntä ottamasta vaimokseen kanaanilaista naista.

7. Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Mesopotamiaan.

8. Nyt Esau ymmärsi, ettei hänen isänsä sietänyt kanaanilaisnaisia,

9. ja hän meni Abrahamin pojan Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Ismaelin tyttären Mahalatin, joka oli Nebajotin sisar.

10. Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania.

11. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.

12. Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottui- vat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.

13.

14. Sinun jälkeläisesi tulevat lu- kuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

15.

16.

17.

18. Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä.

19. Hän antoi paikalle nimen Betel; sitä ennen kaupungin nimi oli ollut Lus.

20.

21. ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani.

1. Sitten Jaakob lähti matkaan kohti idän kansojen maita.

2. Saapuessaan sinne hän huomasi kaivon ja kolme lammaslaumaa makailemassa sen äärellä, sillä siitä kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suul- la oli iso kivi,

3. ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, kivi vieritet- tiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle.

4.

5.

6.

7.

8.

9. Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä.

10. Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Labanin tyttären, ja hänen lampaansa, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti lampaat.

11. Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.

12. Hän kertoi Raakelille olevansa hänen isänsä sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi kertomaan isälleen.

13. Kun Laban sai kuulla sisarenpoikansa tulosta, hän riensi Jaakobia vastaan, syleili ja suuteli häntä ja vei hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut,

14.

15.

16. Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel.

17. Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.

18.

19.

20. Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.

21.

22. Laban kutsui silloin koolle paikkakunnan kaikki asukkaat ja järjesti hääpidot.

23. Mutta illan tultua hän haki tyttärensä Lean ja vei hänet Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi häneen.

24. Laban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Lealle orjattareksi.

25.

26.

27.

28. Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi

29. ja antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen orjattareksi.

30. Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Lea. Näin Jaakob palveli Labanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

31. Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lap- settomana.

1.

2.

3.

4. Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen.

5. Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.

6.

7. Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli uudelleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.

8.

9. Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi,

10. ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.

11.

12. Sitten Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille vielä toisen pojan,

13.

14.

15.

16.

17. Jumala kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnytti Jaakobille viidennen pojan.

18.

19. Sitten Lea tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.

20.

21. Sen jälkeen Lea synnytti vielä tyttären ja antoi hänelle nimeksi Dina.

22. Mutta Jumala muisti myös Raakelia ja kuuli hänen rukouksensa. Hän antoi Raakelin tulla hedelmällisek- si,

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32. Tänään minä tarkastan koko sinun vuohi- ja lammaskarjasi. Vie sinä siitä pois kaikki täplikkäät ja kirjavat lampaat ja nuorista pässeistä kaikki mustanruskeat, sekä vuohista kaikki kirjavat ja täplikkäät. Minun palkkani olkoon tämä,

33.

34.

35. Vielä samana päivänä Laban keräsi erilleen juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki täplikkäät ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkois- ta, ja kaikki mustanruskeat pässit ja jätti ne poikiensa paimennettaviksi.

36. Sitten Laban siirsi tämän lauman kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob jäi paimentamaan Labanin muita vuohia ja lampaita.

37. Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, että valkoinen puu paljastui.

38. Kun naaraat olivat kiimassa, hän pani kuorimansa oksat niiden eteen juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne kävivät juomassa.

39. Eläimet, jotka olivat pariutuneet oksien edessä, synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia karitsoita.

40. Nämä karitsat Jaakob erotti itselleen. Kun eläimet jälleen olivat kiimoissaan, hän käänsi niiden päät Labanin karjan juovikkaisiin ja mustanruskeisiin eläimiin päin. Omat laumansa hän piti erillään eikä päästänyt niitä sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampaisiin.

41. Aina kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan, Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin että ne pariutuivat oksien edessä.

42. Mutta heikko- jen eläinten eteen hän ei pannut oksia, ja siksi jäivät heikot eläimet Labanille ja Jaakob sai voimakkaat.

43. Jaakob rikastui suuresti, ja hänelle kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja orjia sekä kameleita ja aaseja.

1.

2. Jaakob näki myös Labanin kasvoista, ettei tämä enää ollut hänelle yhtä suopea kuin ennen.

3.

4. Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidun- maalle, missä hän paimensi lampaitaan ja vuohiaan,

5.

6. Tehän tiedätte, että minä olen parhaani mukaan palvellut isäänne,

7. hän sen sijaan on petkuttanut minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen tuottaa minulle vahinkoa.

8. Jos isänne sanoi: 'Täplikkäät saavat olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet synnyttivät täplikkäitä, ja jos hän sanoi: 'Juovik- kaat saavat olla palkkasi', niin kaikki eläimet synnyttivät juovikkaita.

9. Jumala otti karjan pois isältänne ja antoi sen minulle.

10. Lampaiden ja vuohien kiima-aikana minä näin unessa juovikkaiden, täplikkäiden ja laikukkaiden urosten astuvan lampai- ta ja vuohia.

11. Jumalan enkeli sanoi minulle siinä unessa: 'Jaakob!' Ja minä sanoin: 'Tässä olen.'

12. Hän sanoi: 'Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee.

13.

14.

15. Hänhän kohteli meitä kuin orjia, sillä hän myi meidät ja vielä söi suuhunsa sen hinnan, jonka oli meistä saanut.

16.

17. Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään,

18. otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuu- tensa ja koko sen karjan, jonka hän oli hankkinut omakseen Mesopotamiassa, ja lähti Kanaaninmaahan isänsä Iisakin luo.

19. Kun Laban oli keritsemässä lampaitaan, Raakel varasti kotoaan isänsä jumalan- kuvat.

20. Jaakob harhautti aramealaista Labania eikä kertonut hänelle aikeistaan,

21. vaan lähti salaa matkaan ja vei mukanaan koko väkensä ja omaisuutensa. Hän ylitti Eufratin ja suuntasi mat- kansa kohti Gileadin vuoria.

22. Kahden päivän kuluttua Laban sai tiedon, että Jaakob oli lähtenyt salaa tiehensä.

23. Silloin hän otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin seitsemän päivän takaa-ajon jälkeen Gileadin vuoril- la.

24.

25. Laban kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, ja myös Laban leiriytyi sinne miehineen.

26.

27. Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin.

28. Et antanut minulle edes tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi!

29. Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.'

30.

31.

32.

33. Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.

34. Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.

35.

36.

37. Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani. Löysitkö mitään itsellesi kuuluvaa? Pane se tähän minun väkeni ja oman väkesi eteen, niin he saavat ratkaista asian.

38. Minä olen ollut luonasi kaksikymmentä vuotta, eivätkä sinun lampaasi ja vuohesi ole menettäneet karitsoitaan enkä minä ole syönyt pässejä sinun laumastasi.

39. Aina kun toin sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen korvaamaan. Minä olen saanut siitä vastata, oli se sitten viety päivällä tai yöllä.

40. Päivisin minua vaivasi helle, öisin en vilulta saanut silmiini unta.

41. Kaksikymmentä vuotta minä olen viettänyt sinun talossasi, neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni kaksi tytärtäsi ja kuusi vuotta saadakse- ni sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.

42.

43.

44.

45. Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi

46.

47. Laban antoi röykkiölle nimeksi Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed.

48.

49.

50.

51.

52. Tämä röykkiö ja tämä patsas todistavat ja muistuttavat siitä, etten minä saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua vastaan etkä sinäkään saa kulkea niiden ohi hyökä- täksesi minun kimppuuni.

53.

54. Sitten Jaakob uhrasi sillä vuorella teurasuhrin ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he söivät ja viipyivät vuorella sen yön.

55. (H32:1)Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.

1. (H32:2)Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.

2.

3. (H32:4)Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan

4.

5.

6.

7. (H32:8)Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi,

8.

9.

10. (H32:11)Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut mi- nulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon ver- ran.

11. (H32:12)Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten.

12.

13. (H32:14)Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi. Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljel- leen Esaulle

14. (H32:15)kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymmentä pässiä,

15. (H32:16)kolmekymmentä imettävää kamelia ja niiden varsat, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasioritta.

16.

17.

18.

19.

20.

21. (H32:22)Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä.

22. (H32:23)Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli.

23. (H32:24)Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa.

24. (H32:25)Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka.

25. (H32:26)Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.

26.

27.

28.

29.

30.

31. (H32:32)Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.

32. (H32:33)Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen.

1. Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Esaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille heidän lapsensa.

2. Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, Lean ja hänen lapsensa heidän taakseen ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi.

3. Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohden polvistuen ja kumartaen välillä seitsemän kertaa maahan saakka.

4. Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.

5.

6. Sitten orjat- taret astuivat lähemmäksi lapsineen ja kumarsivat maahan saakka.

7. Myös Lea ja hänen lapsensa lähes- tyivät ja kumarsivat maahan, ja viimeisinä astuivat esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16. Esau kääntyi samana päivänä kotimatkalle Seiriin,

17. mutta Jaakob lähtikin Sukkotiin ja rakensi sinne itselleen talon sekä suojakatoksia karjalleen. Siitä syystä paikka on saanut nimekseen Sukkot.

18. Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turval- lisesti Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja pystytti leirinsä kaupungin ulkopuolelle.

19. Sen maapalstan, jolle hän siellä pystytti telttansa, hän osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemiltä ja hänen veljiltään, Hamorin pojilta.

20. Hän rakensi sinne alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel.

1. Dina, Jaakobin tytär, jonka äiti oli Lea, lähti tapaamaan seudun tyttöjä.

2. Seudun hivviläisen hal- litsijan Hamorin poika Sikem näki Dinan, otti hänet mukaansa ja makasi hänet väkisin.

3. Mutta Sikem kiintyi Dinaan, Jaakobin tyttäreen, rakastui häneen ja yritti lepyttää hänet.

4.

5. Mutta Jaakob oli jo saanut tietää, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Dinan. Koska hänen poi- kansa olivat karjan mukana laitumilla, hän päätti kuitenkin vaieta heidän tuloonsa saakka.

6. Sikemin isä Hamor lähti Jaakobin puheille.

7. Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja katkeria, sillä Sikem oli makaamalla Jaakobin tyttären loukannut Israelin kunniaa, eikä sellaista voitu sietää.

8.

9. ja tehdään sopimus: antakaa te meille vaimoiksi tyttäriänne ja ottakaa itse meidän tyttäriämme.

10.

11.

12.

13. Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti, koska Sikem oli raiskannut heidän sisarensa Dinan.

14.

15. Mutta me suostumme teidän pyyntöönne sillä ehdolla, että teette niin kuin meillä on tapana ja ympärileikkaatte kaikki miehet ja pojat.

16. Sitten me annamme teille vaimoiksi tyttäriämme ja otamme vaimoiksi teidän tyttäriänne ja asetumme asumaan luoksenne, niin että meistä tulee yksi ja sama kansa.

17.

18. Hamor ja hänen poikansa Sikem pitivät heidän tarjoustaan hyvänä,

19. ja nuorukainen ryhtyi heti toimeen ehdon täyttämiseksi, sillä hän oli rakastunut Jaakobin tyttäreen ja hänellä oli isänsä suvussa paljon vaikutusvaltaa.

20. Hamor ja hänen poikansa menivät kaupunginportin aukiolle ja sanoivat kaupungin miehille:

21.

22. Mutta nuo miehet suostuvat jäämään tänne meidän luoksemme ja tulemaan meidän kanssamme yhdeksi kansaksi vain, jos ympärileikkaamme täällä kaikki miehet ja pojat, niin kuin heidän tapoihinsa kuuluu.

23.

24. Kaupungin täysi-ikäiset miehet myöntyivät Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ehdotukseen, ja kaupungin kaikki miespuoliset asukkaat ympärileikattiin.

25. Kahden päivän kuluttua, kun kaupungin miehet olivat kipeimmillään, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, tunkeutuivat kenenkään estämättä kaupunkiin ja tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat.

26. He pistivät hengiltä myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ja veivät Dinan mukanaan Sikemin talosta.

27. Sitten Jaakobin pojat hyökkäsivät ryöstämään surmattujen omaisuutta ja kaupunkia, jossa heidän sisarensa oli raiskattu.

28. He ryöstivät kaupungin asukkaiden lampaat ja vuohet, nautakarjan ja aasit sekä kaiken, mitä kaupungista ja sen mailta löytyi,

29. ottivat saaliikseen heidän omaisuutensa ja myös naiset ja lapset, kaiken mitä taloissa oli.

1.

2.

3.

4. He luovuttivat Jaakobille kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sekä renkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan Sikemin luona kasvavan suuren puun alle.

5. Sitten he lähtivät liikkeelle, ja Jumala saattoi ympäristön kaupunkien asukkaat kauhun valtaan, niin etteivät he lähteneet ajamaan takaa Jaakobin poikia.

6. Jaakob ja koko hänen väkensä saapuivat Lusiin eli Beteliin, joka on Kanaaninmaassa.

7. Hän rakensi sinne alttarin ja antoi paikalle nimeksi El-Betel, sillä siellä Jumala oli ilmestynyt hänelle hänen lähdettyään pakoon veljeään.

8. Debora, Rebekan imettäjä, kuoli siellä, ja hänet haudattiin Betelin rinteeseen tammen alle. Puu sai nimekseen Itkutammi.

9. Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi hänelle vielä uudestaan ja siunasi hänet.

10. Jumala sanoi hänelle: -- Nimesi on Jaakob, mutta nyt saat uuden nimen: kutsuttakoon sinua Israeliksi. Niin hän sai nimekseen Israel.

11. Vielä Jumala sanoi hänelle: -- Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Ole hedelmällinen, ja tulkoon sukusi suureksi. Monet kansat saavat sinusta alkunsa, ja sinusta tulee kuninkaiden kantaisä.

12. Sen maan, jonka lupasin Abrahamille ja Iisakille, minä nyt annan sinulle, ja myös sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan.

13. Sitten Jumala lähti Jaakobin luota siitä paikas- ta, missä oli hänelle puhunut.

14. Jaakob pystytti patsaan, muistokiven, siihen kohtaan, missä Jumala oli puhunut hänelle, vuodatti sen päälle viiniä juomauhriksi ja valeli sen öljyl- lä.

15. Ja hän antoi sille paikalle nimen Betel.

16. Sitten he lähtivät liikkeelle Betelistä. Kun vielä oli vähän matkaa Efrataan, Raakelin synnytys alkoi, ja siitä tuli hyvin vaikea.

17.

18. Mutta Raakel oli jo kuolemaisillaan, ja viime hetkellään hän antoi pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi hänelle nimeksi Benjamin.

19. Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen.

20. Jaakob pystytti patsaan hänen haudalleen, ja tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.

21. Sitten Israel lähti matkaan ja pystytti telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen.

22. Hänen asuessaan sillä seudulla Ruuben makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai tietää siitä. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa.

23. Lean poikia olivat Jaakobin esikoinen Ruuben sekä Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon,

24. Raakelin poikia olivat Joosef ja Benjamin,

25. Raakelin orjattaren Bilhan poikia olivat Dan ja Naftali,

26. ja Lean orjattaren Silpan poikia olivat Gad ja Asser. Nämä olivat Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Mesopotamiassa.

27. Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, missä Abraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina.

28. Iisak eli satakahdeksankymmentä vuotta.

29. Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet.

Significados: Betel, Sarai, Hagar, Ismael, Israel, Naftali.

Você está lendo Gênesis na edição PR, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 50 capítulos, e 1506 versículos.