Isaías

1. Voi Efraimin juomarien ylvästä kruunua, kuihtuvaa seppelettä! Voi viinin tuuperruttamien ihanaa kaupunkia, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella!

2. Herralla on valmiina mies, väkevä ja mahtava kuin raesade tai rajumyrsky, kuin valtavien vesien tulvasade, joka kaataa voimallaan kaiken lakoon.

3. Jalkoihin tallataan Efraimin juomarien ylväs kruunu,

4. kuihtuva seppele, ihana kaupunki, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella. Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan: kun joku sen näkee, se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun.

5. Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva kansansa jäännökselle ihana kruunu, ylväs seppele,

6. hän antaa oikeuden tunnon niille, jotka tuomareina jakavat oikeutta, ja rohkeuden niille, jotka kaupungin portilla torjuvat rynnäkön.

7. Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.

8. Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa.

9.

10.

11. Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle,

12. hän, joka oli sanonut heille: -- Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

13.

14. Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat, tämän kansan hallitsijat, jotka asutte Jerusalemissa!

15.

16. Siksi Herra Jumala sanoo näin: -- Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.

17. Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus. Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan ja tulva vie piilopaikan mennessään,

18. teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.

19. Joka kerta kun se vyöryy ylitse, se tempaa teidät mukaansa. Aamu aamulta se vyöryy yli, päivä päivältä, yö yöltä. Kauhun vapina valtaa teidät, kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee.

20. Toden totta: vuode on lyhyt, ei sille voi ojentautua, peite kapea, ei siihen voi kääriytyä.

21. Itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa, niin hän kiivastuu ja tekee työnsä -- outo on hänen työnsä! -- ja toteuttaa tekonsa -- merkillinen on hänen tekonsa!

22. Älkää siis enää pilkatko, etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi, sillä olen saanut tietää, että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä ja on valmis hävittämään kaiken maan.

23. Nyt kuunnelkaa tarkasti minun puhettani, pankaa mieleenne mitä sanon.

24. Kyntääkö maamies joka päivä maataan kylvöä varten, muokkaako hän päivästä päivään äkeellä peltoaan?

25. Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.

26. Herra neuvoo hänelle miten toimia, hänen Jumalansa opettaa häntä.

27. Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet.

28. Vilja tosin puidaan jyräämällä, mutta ei sitäkään loputtomiin puida. Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse, ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.

29. Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon. Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa, hän antaa runsaan menestyksen.

1. Voi Ariel, Ariel, voi sinua, kaupunki jonka luo Daavid leiriytyi! Lisätkää vuoteen vielä vuosi, kiertäkööt juhlat kiertonsa,

2. sitten minä panen ahtaalle sinut, Ariel, ja sinä voihkit ja valitat. Niin sinusta todella tulee minun uhrialttarini.

3. Kuten Daavid minä leiriydyn sinua piirittämään, saarran sinut vallein ja pystytän piirityslaitteet sinun ympärillesi,

4. ja sinä vaivut maahan, sieltä sinä puhut, tomusta sinun äänesi vaimeana kuuluu kuin vainajahengen ääni, kuin kuiskaus se kohoaa tomusta.

5. Sinun vihollisiasi on kuin hienoa hiekkaa, kuin akanapilvi on sinun ahdistajiesi lauma. Mutta yhtäkkiä, arvaamatta,

6. Herra Sebaot taas muistaa sinua ja tulee luoksesi ukkosen jyrinässä, saattonaan maanjäristys ja valtava pauhu, mukanaan pyörremyrsky ja rajuilma ja ahnas tulenlieska.

7. Kuin uni, yöllinen painajainen on silloin koko vierasheimoisten lauma, niiden, jotka sotivat sinua vastaan, Ariel, kaikkien, jotka sinua ahdistivat ja piirittivät ja hyökkäsivät sinua vastaan.

8. Heidän käy kuin nälkäisen, joka uneksii ja uskoo syövänsä mutta herää yhtä nälkäisenä kuin nukahti, tai kuin janoisen, joka uneksii ja luulee juovansa mutta herää yhä nääntyneenä, kurkku kuivana. Niin käy vierasheimoisten koko lauman -- kaikkien, jotka ovat hyökänneet Siionin vuorta vastaan.

9. Ihmetelkää ja typertykää, sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne! Juopukaa -- muusta kuin viinistä, hoippukaa -- muusta kuin väkevistä juomista!

10. Sillä Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.

11.

12.

13. Herra sanoi: -- Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista,

14. niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

15.

16.

17. Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

18. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät.

19. Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,

20. sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta,

21. nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.

22. Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: -- Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene.

23. Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen -- omat lapsensa -- he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä.

24. Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen.

1. -- Voi tottelemattomia lapsia, sanoo Herra. -- He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta ja niin lisäävät synnin synnin päälle.

2. Minun tahtoani kysymättä he rientävät Egyptiin hakeutuakseen faraon turvaan, suojautuakseen Egyptin varjoon.

3. Mutta faraon turva pettää teidät, Egyptin suoja tuottaa teille häpeän.

4. Vaikka jo ovatkin neuvottelijat Soanissa ja lähettiläät Hanesissa asti,

5. niin häpeää siitä vain seuraa: tuosta kansasta ei ole teille hyötyä, ei apua eikä hyötyä, vain pettymystä ja häpeää.

6. Ennussana Negevin eläimistä. Halki vaivan ja ahdistuksen maan, naarasleijonan ja murisevan jalopeuran maan, halki hietakyyn ja siivekkään liskon maan he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä ja aarteitaan kamelien kyttyröillä tuolle kansalle, josta ei hyötyä ole.

7.

8. Tule ja kirjoita tämä heille tauluun, kaiverra se heille piirtokirjoitukseksi, niin että se pysyy tuleviin päiviin asti, todistuksena ikuisesti.

9. -- Totisesti, tämä on kapinallinen kansa! He ovat vilpillisiä lapsia, he eivät tahdo kuulla Herran lakia.

10.

11.

12. Siksi Israelin Pyhä sanoo näin: -- Koska te halveksitte tätä sanaa ja luotatte sortoon ja kierouteen ja nojaudutte siihen,

13. on tämä syntinne oleva teille kuin kasvava halkeama korkeassa muurissa: yhtäkkiä, arvaamatta muuri sortuu ja luhistuu.

14. Se menee murskaksi kuin viallinen ruukku, jonka savenvalaja säälittä iskee rikki, niin ettei siitä jää edes palasta, jolla voisi noutaa tulta tulisijasta tai ammentaa vettä lammikosta.

15. Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: -- Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahdo

16.

17. Tuhat pakenee yhden ärjäisyä, kun viisi ärjäisee, te pakenette kaikki, niin että jäljelle jää vain rippeet kuin viirin tanko vuoren laella tai merkkilippu kukkulalla.

18. Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

19. Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle.

20. Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet.

21. Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: -- Tässä on tie, kulkekaa sitä.

22.

23. Kun kylvät maan, hän antaa sateen kostuttaa siemenet niin että maan kasvu, vilja, on sankkaa ja satoisaa. Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumella avaralla kedolla,

24. ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi, saavat syödäkseen parasta hapanrehua, jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.

25. Ja jokaisella vuorella, jokaisella korkealla kukkulalla vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa suuren surman päivänä tornien sortuessa.

26. Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa -- sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.

27. Herran nimi saapuu kaukaa, Herra saapuu, hänen kasvonsa leimuavat, hänessä palaa vihan liekki, hänen huulillaan hehkuu raivo, hänen kielensä on kuin kaiken nielevä tuli,

28. hänen henkäyksensä kuin joenuoman tulvavesi, joka hetkessä kohoaa kaulaan saakka. Hän valjastaa kansanheimot ankaraan ikeeseen, panee niiden suupieliin suitset, jotka suistavat ne tieltä.

29. Silloin teidän huulillanne on laulu niin kuin pyhän juhlan aattoiltana ja sydämessänne ilo niin kuin niillä, jotka kulkevat huilujen soidessa Herran vuorelle, kohden Israelin turvakalliota.

30. Niin Herra antaa valtiasäänensä kaikua, kaikkien nähden hänen käsivartensa ojentuu maata kohden vihan vimmassa, ankarana tulenliekkinä, sademyrskynä, rajukuuroina, raeryöppyinä.

31. Ja Herran äänen voimasta Assyrian rohkeus murtuu. Ruoskallaan hän sitä kurittaa,

32. ja aina kun hänen sauvansa heilahtaa lyöntiin -- kipeästi satuttavaan lyöntiin -- kuuluu rumpujen ja harppujen ääni. Ja käsi koholla hän käy taisteluun vihollista vastaan.

33. Jo aikoja sitten on valmiiksi kaivettu polttopaikka heitä varten -- myös kuningasta varten se on valmistettu. Siitä on tehty syvä ja leveä, sytykkeitä on varattuna, polttopuita yllin kyllin. Herran henkäys on kuin laavavirta, se saa ne leimahtamaan liekkiin.

1. Voi heitä! He etsivät apua Egyptistä, he luottavat hevosiin, joita siellä on paljon, he luottavat sotavaunujen määrään, he uskovat vaunusoturien paljouteen. Ei heidän katseensa etsi Israelin Pyhää, eivät he lähesty Herraa neuvoja saadakseen.

2. Mutta onhan myös Herra viisas! Hän voi lähettää onnettomuuden, eikä hän sanojaan peruuta. Hän käy taisteluun niitä vastaan, jotka tekevät vääryyttä, ja niitä vastaan, jotka ryhtyvät väärintekijöiden auttajiksi.

3. Egypti on ihminen, ei Jumala, egyptiläisten hevoset ovat lihaa, eivät henkeä. Kun Herra kohottaa kätensä, silloin auttaja alkaa kompastella, silloin autettava kaatuu. Yhdessä he suistuvat perikatoon.

4. Näin on Herra minulle sanonut: -- Niin kuin leijona murisee, kun paimenet kutsuvat toisiaan käydäkseen yhdessä sen kimppuun, niin kuin nuori leijona ärisee saaliinsa päällä säikkymättä huutoja, väistämättä ääniä, niin Herra Sebaot astuu alas Siionin vuorelle, käy kukkulalle valmiina taisteluun.

5. Niin kuin lintujen parvi peittää taivaan, niin Herra Sebaot peittää kilpenä Jerusalemin. Hän suojelee sitä ja pelastaa sen, hän varjelee sitä ja suo sille turvan.

6. Palatkaa hänen luokseen, Israelin lapset, hänen, jonka luota olette kulkeneet niin kauas!

7. Sinä päivänä te jokainen hylkäätte hopeiset ja kultaiset epäjumalanne, jotka te teitte syntisillä käsillänne.

8. Assyria kaatuu miekkaan -- ei miehen miekkaan! Miekka sen nielee -- ei ihmisen miekka! Se pakenee miekan tieltä, sen nuoret miehet joutuvat pakkotyöhön.

9. Kauhusta murtuu sen turva, kallioksi luultu, sen ruhtinaat säikkyvät pakosalle merkkiviirin luota. Näin sanoo Herra, jolla on tuli Siionissa, hän, jolla on hehkuva pätsi Jerusalemissa.

1. Tulee aika, jolloin kuningas hallitsee vanhurskaasti ja ruhtinaat hoitavat tehtävänsä oikeuden mukaan.

2. Silloin jokainen heistä on kuin turvapaikka myrskyn tullen, kuin suoja rankkasateen puhjetessa, kuin virvoittava vesi aavikolla, kuin kallionjärkäleen varjo helteen uuvuttamassa maassa.

3. Silloin näkevien silmät eivät ole ummessa ja kuulevien korvat ovat avoinna kuulemaan.

4. Neuvottomien sydän saavuttaa tiedon, sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi.

5. Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi eikä lurjusta jalomieliseksi.

6. Sillä houkka puhuu houkan puheita, hänen sydämensä hautoo pahaa. Siksi hänen tekonsa ovat jumalattomia, hänen puheensa Herrasta ovat mieltä vailla. Se mies jättää nälkäisen nääntymään, janoisen hän jättää juomaa vaille.

7. Lurjuksella on katalat keinonsa, hän punoo juonia, valehtelee ja hyötyy köyhän kustannuksella, riistää puheillaan varattomilta oikeuden.

8. Mutta jalon miehen mielessä ovat jalot teot, hän pysyy lujasti hyvän puolella.

9. Nouskaa, te huolettomat naiset, kuunnelkaa minua! Kuulkaa, te itsevarmat tyttäret, pankaa mieleen, mitä minä sanon!

10. Vuosi vielä, vähän toista, ja te, nyt niin varmat, vapisette. Viininkorjuun aika on ohi, eikä hedelmien korjuuta tule.

11. Säikkykää, huolettomat, vaviskaa, itsevarmat! Riisukaa vaatteenne, vyöttäkää säkkivaate uumillenne,

12. lyökää surusta rintoihinne ihanien peltojen tähden, hedelmällisten viiniköynnösten tähden,

13. kansani viljelysmaiden tähden -- orjantappuraa ja ohdaketta ne silloin kasvavat - - ja kaikkien riemua tulvivien talojen tähden, koko ilakoivan kaupungin tähden.

14. Sillä palatsi jää autioksi, kohiseva kaupunki hylätään. Missä kohosi Ofelinkukkulan linna vartiotorneineen, siinä leviää ikuisesti rauniokenttä, villiaasien mielipaikka, karjalaumojen laidunmaa.

15. Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

16. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.

17. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.

18. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

19. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan,

20. mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.

1. Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu, petturi, jota ei ole petetty! Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan, kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.

2. Herra, ole meille armollinen! Toivoen me katsomme sinuun. Ole joka aamu käsivarsiemme voima, hädän hetkenä pelasta meidät!

3. Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat. Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.

4. Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun, kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.

5. Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.

6. Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.

7. Kuule! Arielin asukkaat valittavat kaduilla, katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.

8. Valtatiet ovat autioina, kulkijat ovat kadonneet. Liitto on mitätöity, sen todistajia halveksitaan, ihmishengelle ei arvoa anneta.

9. Maa valittaa ja kuihtuu, häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina. Saaronin tasanko on kulottunut aroksi, Basan ja Karmel ovat alastomat.

10. -- Nyt minä nousen, sanoo Herra. Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.

11. Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte, minun henkeni syö teidät kuin tuli.

12. Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella, kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.

13. Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!

14.

15. Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein, joka hylkää laittoman hyödyn, joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista, joka sulkee korvansa murhajuonilta eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

16. Korkealla vuorella hän saa asua, kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva. Leipää hän saa riittämiin, eikä hänen juomavetensä ehdy.

17. Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan, hänen kauneutensa, sinä saat nähdä avaran maan.

18. Sydämesi muistelee menneitä kauhuja: missä nyt on veronkantaja, missä veron punnitsija, missä torneja tarkastava vieras?

19. Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa, jonka kieltä ei kukaan ymmärrä, jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.

20. Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea.

21. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi.

22. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

23. Kun köydet ovat löystyneet eivätkä enää pidä mastoa pystyssä, eivät purjetta levällään, silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti. Rammatkin saalistavat muiden mukana,

1. Kansat, tulkaa kuulemaan, kuunnelkaa, kansakunnat! Kuule, maa kaikkine asukkainesi, maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!

2. Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin, hänen vihansa kohtaa kansojen joukot. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, jättänyt ne teurastajan käsiin.

3. Surmatut jätetään hautaamatta, löyhkä nousee heidän raadoistaan, heidän verensä valuu pitkin vuoria.

4. Taivaan voimat hajoavat, ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö. Sen tähtien joukot varisevat maahan kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet, niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.

5. -- Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa, se syöksyy alas Edomiin, iskee kansaan, jonka olen syystä tuominnut tuhoon.

6. Herran miekka on kauttaaltaan veressä ja tihkuu rasvaa, se valuu lampaiden ja pukkien verta ja pässien munuaisrasvaa, sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa ja suuri teurastus Edomin maassa.

7. Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa, vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa. Maa juo kyllikseen niiden verta, Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.

8. Tämä on Herran kostonpäivä, se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.

9. Edomin puroissa virtaa sula piki, rikiksi muuttuu sen sora, sen kamara on palavaa pikeä.

10. Maa ei sammu yöllä eikä päivällä, siitä kohoaa savua lakkaamatta, polvesta polveen se pysyy asumattomana, ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.

11. Sen perivät siilit ja huuhkajat, korpit ja pöllöt majailevat siellä. Herra jännittää mittanuoran ja rakentaa autiuden, hän laskee luotilangan ja pystyttää tyhjyyden.

12. Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen, maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.

13. Palatsit kasvavat piikkipensasta, varustukset nokkosta ja ohdaketta. Koko maasta tulee hyeenojen tanner, kamelikurkien asuinsija.

14. Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan.

15. Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan, pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa. Sinne kokoontuvat haaskalinnut kukin kumppaninsa kanssa.

16. Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa: ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu, kaikki ne ovat siellä, eikä yksikään ole kumppania vailla. Totisesti, hän on näin käskenyt, hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.

17. Hän on arvalla jakanut niille maan, mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden. Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään, polvesta polveen ne saavat siellä asua.

1. Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Kuin lilja kukkikoon maa,

2. se riemuitkoon, huutakoon ääneen! Sen osaksi tulee Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. Kaikki saavat katsella Herran kunniaa, meidän Jumalamme ihanuutta.

3. Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet,

4.

5. Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat,

6. rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla.

7. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.

8. Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy.

9. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.

10. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.

Você está lendo Isaías na edição PR, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 66 capítulos, e 1274 versículos.