1. Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

2. -- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!

3. Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

4. Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani

5. ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

6. Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

7. Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

8. nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.

9. Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.

10. Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

11. Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

12. Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

13. Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.

14. Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

15. Olin sokealle silmä, rammalle sauva.

16. Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

17. Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

18.

19. Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.

20.

21. Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

22. Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

23. He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

24. Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

25. Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.

1. Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!

2. Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,

3. he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.

4. He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.

5. Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.

6. He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.

7. Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.

8. He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.

9. Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.

10. He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.

11. Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.

12. Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.

13. He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.

14. He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.

15. Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.

16. Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.

17. Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.

18. Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.

19. Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.

20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.

21. Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.

22. Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.

23. Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.

24. Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?

25. Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?

26. Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.

27. Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.

28. Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.

29. Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!

30. Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.

31. Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.

1. Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

2. Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

3. Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

4. Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

5. Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

6. Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

7. Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

8. syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

9. Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

10. jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

11. Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

12. Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

13. Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

14. Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

15. Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

16. Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

17. Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

18. Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

19. Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

20. Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

21. Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

22. Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

23. Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

24.

25. Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

26. Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

27. niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

28. Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

29. Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

30. En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

31.

32. Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

33. En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

34. Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

35. Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

36. Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

37. Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

38. Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

39. jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

40. kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.

Você está lendo na edição PR, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 42 capítulos, e 1069 versículos.