1. Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

2. Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,

3. ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

4. Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

5. Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

6. Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

7.

8. Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.

9. Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

10. Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

11. Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.

12. Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.

13.

14. Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

15. Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

16. Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?

17. Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

18. Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,

19. olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

20. Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

21. En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,

22. en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.

1. Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

2. Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

3. Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

4. Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

5. Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

6. Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

7. Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

8. Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

9.

10. Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

11.

12. Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

13. Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

14. Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

15. Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

16. silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

17. saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

18. sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

19. Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

20. Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

21. Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

22. Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

23. Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

24.

25. Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

26. Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

27.

28.

29. Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

30. Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

31. Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

32. Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

33. Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.

1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2. -- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!

3. Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.

4. Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.

5.

6.

7. Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.

8. Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.

9.

10. Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.

11. Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.

12. Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

13. Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?

14. Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,

15. koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

16. Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.

17. Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,

18.

19. Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.

20. He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.

21. Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.

22. Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.

23. Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.

24. Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.

25. Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.

26. Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,

27. koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.

28. He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee.

29. Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,

30. kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?

31.

32.

33. Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!

34. Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:

35. Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.

36. Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.

37. Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.

1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2.

3.

4. Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!

5. Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.

6. Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?

7. Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!

8. Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.

9. Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, huutavat apua maan mahtavien vallan alla.

10.

11.

12. He huutavat apua, mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden hän ei vastaa.

13. Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule, Kaikkivaltias ei heihin katso.

14. Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.

15. Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt, jos hän ei vaadi tilille, jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,

16. turhaa ääntä Job pitää, turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.

1. Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

2. -- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

3. Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

4. Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

5. Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

6. Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

7. Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

8. Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

9. se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

10. Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

11. Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

12. Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

13. Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

14. Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

15. Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

16. Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

17. Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

18. Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

19. Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

20. Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

21. Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

22. Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

23.

24. Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

25. Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

26. Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

27. Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

28. jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

29. Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

30. Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

31. Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

32. Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

33. Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.

1. Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

2. Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

3. Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

4. Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

5. Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

6.

7. Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

8. Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

9. Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

10. Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

11. Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

12. ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

13. Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

14. Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

15. Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

16. Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

17. Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

18. voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

19. Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

20. Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

21. Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

23. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

24. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

Você está lendo na edição PR, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 42 capítulos, e 1069 versículos.