Salmos

1. Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

2. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

3.

4. Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

5. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

6. joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

7. Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.

8. Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

9. Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

10. Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

11. Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

12. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

13. Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!

14. Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.

15. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

16. Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.

17. Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.

1. Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

2.

3. Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.

4. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

5. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta,

6. et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

7. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.

8. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.

9. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

10. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

11. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

12. ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

13. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

14.

15. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

1. Psalmi, sapattilaulu. (H92:2)Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.

2. (H92:3)Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi

3. (H92:4)harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.

4. (H92:5)Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.

5. (H92:6)Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!

6. (H92:7)Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.

7. (H92:8)Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.

8. (H92:9)Sinä, Herra, olet iäti Korkein.

9. (H92:10)Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.

10. (H92:11)Mutta minun voimani kohoaa kuin villihärän sarvi, sinä voitelet minut tuoreella öljyllä.

11. (H92:12)Minä saan nähdä vihollisteni kärsivän tappion, saan kuulla vastustajieni aikeiden luhistuvan.

12. (H92:13)Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.

13. (H92:14)Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.

14. (H92:15)Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,

15. (H92:16)kertovat Herran oikeamielisyydestä. Herra on minun turvakallioni, hän ei vääryyttä tee.

1. Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman! Maanpiiri on lujalla perustalla, se ei horju.

2. Sinun valtaistuimesi on luja, se on ollut luja halki aikojen. Sinä olet ollut iäti.

3. Virrat pauhaavat, Herra, virrat pauhaavat kohisten, virrat pauhaavat ja jylisevät.

4. Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra!

5. Sinun säädöksesi, Herra, ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan.

1. Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!

2. Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.

3. Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?

4. Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?

5. Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.

6. He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia

7.

8. Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.

9. Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?

10. Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?

11. Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.

12. Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

13. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.

14. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.

15. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

16. Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?

17. Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.

18. Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

19. Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

20. Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!

21. He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.

22. Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.

23. Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

1. Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.

2. Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!

3. Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.

4. Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.

5. Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.

6. Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.

7. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:

8. -- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.

9. He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.

10. Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

1. Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!

2. Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.

3. Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.

4. Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.

5. Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja.

6. Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.

7. Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,

8. tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan,

9. kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen! Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä.

10. Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas! Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.

11. Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri kaikkineen,

12. juhlikoot maa ja sen luodut, humiskoot ilosta metsien puut

13. Herran edessä, sillä hän tulee! Hän tulee tuomaan oikeutta, hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.

1. Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!

2. Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.

3. Tuli kulkee hänen edellään ja polttaa hänen vihollisensa viimeistä myöten.

4. Hänen salamansa valaisevat maanpiirin, maa näkee ne ja vapisee.

5. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.

6. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

7. Häpeän saavat kuvien palvojat, turhaan he kerskuvat kivijumalillaan. Herran edessä kumartuvat maahan kaikki jumalat.

8. Siion kuulee sen ja iloitsee, kaikki Juudan kaupungit riemuitsevat, sillä sinun tuomiosi, Herra, ovat oikeat.

9. Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias, kaikkia jumalia korkeampi.

10. Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.

11. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.

12. Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään!

1. Psalmi. Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.

2. Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.

3. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.

4. Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!

5. Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!

6. Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!

7. Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!

8. Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon

9. Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

1. Herra on kuningas -- vaviskaa, kansat! Hän on kuningas, hänen istuintaan kannattavat kerubit -- vavahda, maa!

2. Suuri on Herra, Siionin Jumala! Hän on kaikkien kansojen yläpuolella. Ylistäkää hänen nimeään, kansat,

3. hän on suuri ja pelättävä! Hän on pyhä.

4. Sinä, väkevä kuningas, rakastat oikeutta. Sinä loit oikeudenmukaisuuden, sinä opetit Israelille oikeuden ja vanhurskauden.

5. Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen valtaistuimensa eteen, hänen jalkojensa juureen! Hän on pyhä.

6. Mooses ja Aaron olivat hänen pappejaan, Samuel huusi avuksi hänen nimeään. He huusivat Herraa, ja hän vastasi.

7. Pilvipatsaasta hän puhui heille, ja he pitivät käskyt ja säädökset, jotka hän heille antoi.

8. Herra, meidän Jumalamme! Sinä vastasit heille, sinä annoit heille anteeksi, vaikka rankaisitkin heitä heidän teoistaan.

9. Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen pyhää vuortaan kohden! Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.

1. Kiitospsalmi. Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!

2. Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.

3. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

4. Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.

5. Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

1. Daavidin psalmi. Minä laulan oikeudesta ja uskollisuudesta, laulan sinun ylistystäsi, Herra.

2. Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu.

3. En ryhdy mihinkään mikä on pahasta lähtöisin. Minä vihaan juonittelua, pysyn loitolla siitä.

4. Olkoon vilppi minusta kaukana, pahuudesta en tahdo tietää.

5. Sen, joka toista panettelee, minä vaiennan. Kopeaa katsetta ja ylpeää sydäntä minä en siedä.

6. Kenet miehistä näen luotettavaksi, sen otan lähelleni. Ken vaeltaa totuuden tietä, se saa olla palvelijani.

7. Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni.

8. Joka aamu minä käyn oikeutta, minä hävitän maastani lainrikkojat. Minä hävitän väärintekijät Herran kaupungista.

1. Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

2. (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

3. (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

4. (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

5. (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

6. (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

7. (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

8. (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

9. (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

10. (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

11. (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

12. (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

13. (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

14. (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

15. (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

16. (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

17. (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

18. (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

19. (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

20. (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

21. (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

22. (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

23. (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

24. (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

25. (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

26. (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

27. (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

28. (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.

1. Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.

2. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

3. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.

4. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.

5. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

6. Vanhurskaat ovat Herran teot, hän tuo oikeuden sorretuille.

7. Hän osoitti tiensä Moosekselle ja näytti Israelille suuret tekonsa.

8. Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.

9. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa.

10. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.

11. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

13. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

14. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.

15. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa,

16. ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.

17. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa

18. kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.

19. Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.

20. Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.

21. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte.

22. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!

1. Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

2. valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

3. ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

4. Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

5. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

6. Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

7. mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

8. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

9. Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

10. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

11. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

12. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

13. Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

14. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

15. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

16. Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

17. joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

18. Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

19. Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

20. Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

21. Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

22. Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

23. Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

24. Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

25. Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

26. Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

27. Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

28. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

29. Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

30. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

31. Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

32. hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

33. Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

34. Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

35. Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!

1. Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!

2. Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.

3. Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!

4. Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.

5. Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,

6. te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.

7. Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.

8. Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,

9. liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.

10. Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.

11.

12. Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,

13. joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.

14. Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:

15. Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

16. Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,

17. hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.

18. Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,

19. kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.

20. Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.

21. Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,

22. pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.

23. Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.

24. Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.

25. Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.

26. Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,

27. ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.

28. Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.

29. Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.

30. Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.

31. Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.

32. Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.

33. Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.

34. Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,

35. ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.

36. Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.

37. Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.

38. Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.

39. Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.

40. He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.

41. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.

42. Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.

43. Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.

44. Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,

45. ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!

1. Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2. Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

3. Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

4. Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

5. että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

6. Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

7. Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

8. Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

9. Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

10. Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

11. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

12. Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

13. Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

14. Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

15. Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

16. Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

17. Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

18. Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

19. Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

20. He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

21. He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

22. Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

23. Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

24. He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

25. vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

26. Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

27. ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

28. He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

29. He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

30. Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

31. Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

32. Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

33. kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

34. He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

35. vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

36. He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

37. He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

38. poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

39. He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

40. Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

41. Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

42. Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

43. Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

44. Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

45. Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

46. Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47. Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

48. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!

Significados: Samuel, Israel.

Você está lendo Salmos na edição PR, Pyhä Raamattu, em Finlandês.
Este lívro compôe o Antigo Testamento, tem 150 capítulos, e 2451 versículos.